Suomelle 5. sija sokkomaistelun MM-kilpailuissa.

Suomi sijoittui viidennelle sijalle sokkomaistelun MM-kilpailuissa Ranskan Bourgognessa. Voiton vei Ruotsin joukkue ja toiseksi sijoittui Englannin joukkue. Meitä paremmin menestyivät myös Luxemburgin ja Uuden-Seelannin joukkueet.

Viides sija kilpailussa oli lopulta hyvä suoritus. Kisassa oli paljon viinintuottajamaita mukana ja monilla joukkueet muodostuivat alan ammattilaisista, viinitekijöistä ja sommeliereista. Taakse jäivät Italian, Espanjan ja Ranskan joukkueet, sekä viime vuoden maailmanmestarimaa Kiina.

Parhaiten kilpailussa tällä kertaa menestyivät kuitenkin amatöörijoukkueet. Suomenkin joukkue muodostui lähinnä amatööreistä. Olin mukana ainoana viiniammattilaisena. Olen vuosia opettanut viinien maistelua ja arviointia Wineserver yritykseni tilaisuuksissa. Nyt oli aika laittaa itseni likoon ja erilaiset kilpailut ja tutkinnot antavat lisämotivaatiota viinien opiskeluun.

Minun lisäksi joukkueessa olivat Kimmo Räntilä, Erkki Piitulainen ja Samu Viljanen. Mukana matkassa oli myös Munskänkarnan Suomen puheenjohtaja Ari Tuutti. Muihin joukkueen jäseniin olen tutustunut Vuoden Viinit – kilpailun tuomaristossa, johon liityin mukaan valmistuttuani Viinimestariksi kolme vuotta sitten.

Sokkomaistelun mm-kisat 1

MM-joukkue: (takarivi vasemmalta) Tomi Naarvala , Erkki Piitulainen, Kimmo Räntilä, (eturivi vasemmalta) Samu Viljanen, Ari Tuutti. Taustalla Vosne-Romanéen viinitarhoja.

Osallistuin viininmaistelun MM-kilpailuihin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Osallistuminen kilpailuun ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Ensin tulee selvitä aluekarsinnasta sekä Suomen karsinnasta. Oma taival kilpailussa alkoi vuosi sitten viinimessuilla kun Erkki kutsui minut mukaan heidän treeniporukkaan. Olin syksyllä aloittanut WSET Diploma tutkinnon ja osallistumalla sokkomaisteluihin sain hyvää harjoitusta kevään suureen viinitenttiin, joka menikin kerralla läpi.

Vain viikkoa ennen Helsingin karsintaa päätimme Kimmon kanssa muodostaa joukkueen ja osallistua kilpailuun. Karsinta käytiin kahden hengen joukkueissa ja selvisimme mukaan Suomen finaaliin, jonka onnistuimme voittamaan. Kisajoukkueen täydensi toiseksi sijoittuneet Erkki ja Samu. Keväällä ja syksyllä harjoittelimme viinien tunnistamista lähes viikoittain ja sen lisäksi kävin ahkerasti messuilla ja niiden yhteydessä järjestetyillä luennoilla. Viinien tunnistamisessa tärkeintä ei ole makuaistin paremmuus, vaan muistijälkien luominen kertauksen kautta.

Vasemmalla joukkueet valmistautuvat kilpailupaikalla. Oikealla tuomarina toiminut Jancis Robinson ja Tomi Naarvala.

Sokkomaisteluakin on erilaista. Vuoden Viinit – tuomaristossa päämäärä on laittaa viinit paremmuusjärjestykseen laadun mukaan eikä tunnistaa viinin alkuperää. WSET tutkinnossa keskitymme viinin kuvailuun, sekä laadun ja kypsytyspotentiaalin analysointiin. Sokkomaistelukilpailussa yritämme vain löytää viinin rypäleen, alkuperämaan ja alueen, sekä vuosikerran. WSET tenteissä niillä on melko pieni painoarvo. Toisaalta jos kilpailuissa annettaisiin pisteitä viinien analyyseistä, saisivat kaikki maat yhtä paljon pisteitä ja lopulta oikea rypäle, maa, alue ja vuosikerta kuitenkin ratkaisisivat voittajan. Erilaiset aromien kuvaukset ovat hyvin subjektiivisia ja on vaikea sanoa kuka on oikeassa ja kuka ei.

Sokkona maistellessa kaikki aiemmin viineistä opittu tieto joudutaan ottamaan käyttöön. Eri rypälelajikkeilta löytyy tunnistusta helpottavia ominaistuoksuja. Maun perusteella voidaan todeta onko viinissä viileän ilmaston hapokkuutta vai lämpimämmän ilmaston kypsempää hedelmäisyyttä ja korkeampaa alkoholipitoisuutta. Kun tiedetään rypälelajike ja minkälaisesta ilmastosta viini tulee, tarvitsee enää tietää missä kyseisiä viinejä valmistetaan. Viinin terroir ei käsitä pelkästään alueen ilmastoa ja maaperää, vaan myös alueen kulttuuria ja viininvalmistusperinteitä. Esimerkiksi Riojassa viiniä kypsytetään usein amerikkalaisessa tammitynnyrissä, jonka aromi eroaa ranskalaisesta tammesta.

Viinin värin, aromin ja maun kypsyyden perusteella pystyy myös päättelemään minkä ikäistä viini on. Kun vielä tietää minkälaiset sääolosuhteet alueella on ollut siihen aikaan, voidaan tarkemmin valita oikea vuosi. Teoriassa viinin tunnistaminen ei ole tuon vaikeampaa. Käytännössä se ei niin helppoa olekaan, varsinkin kun viinit saattoivat tulla mistä tahansa ja rypälelajikkeita on tuhansia. Meksikolaisen Nebbiolon tunnistaminen on suorastaan mahdotonta (kilpailun 7. viini).

Kilpailun järjesti Ranskan suurin viinilehti La Revue du Vin de France. Puitteet kilpailulle olivat hienot. Kisapaikkana toimi Château de Gilly ja illallisen nautimme legendaarisessa Hospices de Beaunessa.

sokkomaistelun mm-kisat 2

Château de Gilly (vas.), Hospices de Beaune (oik.)

Kilpailu etenee niin, että aluksi edessäsi on kolme tyhjää lasia. 10 minuutin välein kaadetaan aina uusi viini. Muutaman viinin voi siis jättää lasiin kehittymään, mutta yhden lasin tulee aina olla valmiina seuraavaa viiniä varten. Kilpailussa maistelut menivät joukkueella hyvin ja aikaa jäi eri vaihtoehtojen pohdiskeluun ja poissulkemiseen, mutta osassa viineistä päädyimme vääriin lopputuloksiin. Emme kuitenkaan tehneet typeriä virheitä. Vaikka harmitti hävitä Ruotsille, oli siinä myös jotain positiivista. He ovat lähteneet kilpailuun mukaan samoista lähtökuopista ja jos heille voitto on mahdollista, on se mahdollista myös Suomelle.

Sijoitukset:

1. Ruotsi, 2. Iso-Britannia, 3. Luxemburg, 4. Uusi-Seelanti, 5. Suomi, 6. Espanja, 7. Unkari, 8. Kanada, 9. Kiina, 10. Puola, 11. Ranska, 12. Brasilia, 13. Tanska, 14. Etelä-Afrikka, jaettu 15. Hollanti ja Yhdysvallat, 17. Sveitsi, 18. Venäjä, 19. Monaco, jaettu 20. Portugal ja Andorra, 22. Belgia, 23. Zimbabwe, 24. Italia.

Viinit:

  1. Chasselas, Sveitsi, Fendant Fully, Cave des Armandiers, 2015
  2. Vermentino, Ranska, Bellet, Clos Saint Vincent, 2016
  3. Riesling, Saksa, Pfalz, Fredrich Becker, 2011
  4. Chenin Blanc, Etelä-Afrikka, Stellenbosch, Ken Forrester the FMC, 2015
  5. Chardonnay, Ranska, Puligny Montrachet, Boisset les Trezins, 2015
  6. Garganega, Italia, Soave Classico, Gini la Frosca, 2013
  7. Nebbiolo, Meksiko, Baja California, La Cetto, 2012
  8. Cabernet Sauvignon 57%, Syrah 30%, Libanon, Chateau Kefraya, 2012
  9. Grenache 60%, Syrah 40%, Ranska, Vacqueyras, Domaine de La Fourmone, 2014
  10. Grenache, Espanja, Rioja, Remondo Palacios Propriedad, 2012
  11. Cab. Sauvignon 35%, Cab. Franc 35%, Merlot 30%, Ranska, Saint Emilion, Chateau Figeac, 2009
  12. Touriga Nacional ym., Portugal, Porto, Dirk Niepoort, 1987

Tomi Naarvala
tomi.naarvala@wineserver.fi

Grand Champagne Helsinki tapahtuma tulee taas!

Grand Champagne Helsinki 2017 1

Grand Champagne Helsinki

Grand Champagne Helsinki 2017 järjestetään 11.-13.5. Vanhalla ylioppilastalolla. Lippujen myynti alkoi tänään. Tapahtumassa on jälleen paikalla suuri joukko samppanjan suurnimiä ja kellarimestareita. Maisteltavana on samppanjoita yli 50 tuottajalta ja samppanjan saloihin pääsee syvemmin tutustumaan useilla Master Class luennoilla. Tapahtuman kotisivuille grandchampagnehelsinki.fi päivitetään tapahtuman tietoja kevään mittaan.

Grand Champagne Challenge

Myös Grand Champagne Challenge samppanjatietäjä kilpailu järjestetään jällen. Kilpailussa testataan niin tietämystä samppanjoista kuin taitoa niiden tarjoilusta. Lisää tietoa kilpailun kulusta ja omia kokemuksiani voitokkaasta kilpailusta löydät viime vuoden raportistani. Kannattaa ehdottomasti osallistua, koska kilpailussa on vain voitettavaa ja upeat palkinnot!

Grand Champagne Helsinki 2017 2

Matka Champagneen

Ennen tapahtumaa järjestetään Wineserverin joka keväinen matka Champagneen. Matkan ajankohta on 19-23.4.2017 ja vielä löytyy matkalle tilaa. Asumme pienessä mutta Champagnen alueelle merkittävässä Epernayn kaupungissa ja vierailtavat samppanjatalot (mm. Pol Roger, Perrier-Jouët, Leclerc Briant) sijaitsevat vain lyhyen kävelymatkan päässä hotellistamme. Epernayn Avenue de Champagnen varrelta löytyy lukuisten samppanjatalojen päämajat ja keskusta on täynnä samppanjaputiikkeja. Päivät kulutamme vierailemalla samppanjataloissa ja iltaisin on vapaa-aikaa shoppailuun ja illallisille. Matkan ainutlaatuisuutta korostaa se, että suurin osa vierailtavista kohteista ei ole auki tavallisille turisteille. Ensimmäisen lounaan nautimme Taittingerin Château de la Marquetterien upeassa linnassa ja lauantain lounaan Eiffel-tornissa.

Lue lisää: Viinimatka Champagneen

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Jäikö viiniä yli? Tee siitä viinidrinkki

Mitä tehdä jos viiniä on jäänyt yli edelliseltä päivältä? Tämä onkin hyvin harvinainen ongelma eikä koske läheskään kaikkia meistä. Mutta välillä näin pääsee kuitenkin käymään, jos on vaikka ylimitoittanut edellisen illan viinitarpeen tai halunnut availla useampaa eri viiniä.

whitesangriaHieman väljähtänyttä tai hapettunutta viiniä ei suinkaan kannata kaataa viemäriin vaan tehdä siitä joku kiva kesäinen viinidrinkki. Ulkomailla matkusteltaessa tulee vastaan paljonkin kevyitä viinipohjaisia drinkkejä joita on helppo juoda rannalla ja terassilla. Viinit ovat lähes ilmaisia ja muutenkin suhtautuminen niihin on usein paljon suomalaisia rennompaa. Täällä viini maksaa paljon eikä sitä saa tuhlata. Alkostakin viiniä saa melko edullisesti jos tarkoituksen ei ole juoda niitä sellaisenaan vaan käyttää drinkkeihin. Muutaman siideripullon hinnalla saa jo pullollisen viiniäkin.

Viinibaarissa työskennellessäni vastaan tulee paljonkin avattuja pulloja joista testailen erilaisia juomia. Blandiksina omien kokeilujen perusteella kannattaa kokeilla viinin aromeja korostavia aineksia. Sekaan voi laittaa sitruunasta  ja appelsiinista puristettua mehua, hedelmiä, limonadia ja jääpaloja. Vähän kerrallaan lisäämällä löytää sopivan tasapainon. Tarpeen vaatiessa lisään myös hieman sokerilientä, riippuen kuinka kuiva viini on kyseessä. Usein baarilusikallinen, eli 0,5 cl, riittää tekemään drinkistä tasapainoisemman.

Sokeriliemen cocktaileja varten tekee helpoimmillaan laittamalla pieneen kierrekorkilliseen lasipulloon puolet tavallista taloussokeria ja puolet vettä. Sokerin annetaan sulaa ja välillä kannattaa vähän ravistella pulloa. Itse käytän tähän tarkoitukseen Fentimansin tyhjiä pikkupulloja. Kierto on nopeaa eikä säilyvyyden kanssa ole ongelmaa. Sokeriliemen saa säilymään pidempään lisäämällä siihen pienen tilkan vodkaa. Kun sokeriliemi alkaa haisemaan ja maistumaan pahalta, on aika tehdä uusi pullollinen. Sokeriliemen sijasta makeutukseen voi käyttää myös hunajaa. Toimii hyvin Alsacelaisten valkoviinien kanssa.

Täyteläisyyttä ja syvyyttä drinkkiin saa lisäämällä Cointreauta tai muuta appelsiinipohjaista Triple Sec likööriä. Punaviineihin lisään mieluusti myös brandya. Valkoviineissä toimii myös gini tai vodka. Jos omasta baarikaapista sattuu löytymään bittereitä niin valkoviinidrinkit viimeistelee appelsiinibitteri esim. Angostura Orange Bitters, ja tehdessäni punaista sangriaa lisään tätä ja tavallista Angostura Bitteriä.

Kokeile näitä:

6 cl valkoviiniä, 1 cl triple sec likööriä, sitruunan ja appelsiinin mehua ja palasia, pidennä juoma Fentimansin Elderflower limonadilla.

6 cl punaviiniä, 1 cl brandya, sitruunan ja appelsiinin mehua ja palasia, pidennä Fentimans Victorian Lemonadella.

Fentimansin voi korvata tavallisillakin limonadeilla. Sprite ja vastaavat toimivat myös. Kokeilemalla selviää.

Mimosa on klassikkococktail. Puristan siihen neljänneksen appelsiinia ja toppaan kuohuviinillä. Kuohuviiniksi soveltuu parhaiten hieman makeat ja hedelmäisen kuohuviinit kuten Proseccot ja muut aromaattiset tankkikäymismenetelmällä tuotetut. Kehnommat kuohuviinit paranevat tästä selkeästi. Kuivat samppanjat taas maistuu paremmalta sellaisenaan. Jos kuohuviinistä kuplat ovat jo kadonneet voi sitä käyttää drinkeissä valkoviinin tavoin.

Viinidrinkit

Erilaisia valmiitakin kuohuviinipohjaisia juomia löytyy Alkon hyllystä. Mansikkainen Fresita on jo monille tuttu. Bellinissä yhdistyy persikkanektari ja kuohuviini. RedBeviltä sain pullon Belliniä ja Mango-Passio kuohuviiniä. Nämä otan kokeiluun juhannuksena. Juhannuspäivä kuulemma lähtee näillä hyvin käyntiin.

RoyalStrawberryMojitoRoyal Strawberry Mojito on kestosuosikkini. Tavalliseen mojitoon lisätään mansikoita ja murskataan limen ja ruokosokerin kanssa (osan sokerista voi korvata mansikkasiirapilla). Lisätään mintunlehtiä, jäämurskaa ja 4 cl rommia ja sekoitetaan lusikalla ainekset sekaisin. Lopuksi juoma topataan samppanjalla (ei soodalla kuten tavallinen mojito). Juoman voi vielä koristella mansikoilla ja mintun tupsuilla ja pari pilliä tarvitaan juomista varten.

Oletko kokeillut jotain viinidrinkkejä? Löytyykö sinulta omia tai varastettuja reseptejä? Laita viestiä kommenttikenttään tai lähetä meilitse info@wineserver.fi

Grand Champagne Challenge

Teksti: Tomi Naarvala, Kuvat: Grand Champagne Helsinki

Grand Champagne Helsinki tapahtuma järjestettiin huhtikuun lopulla toista kertaa ja kolmen päivän ajan Helsinki kuhisi samppanjan suurnimiä. Krugin johtaja Olivier Krug, Taittingerin samppanjaperheen vesa Clovis Taittinger, Charles Heidsieckin Cyril Brun, Lansonin Hervé Dantan, Jacques Lassaignen Emmanuel Lassaigne sekä Philippe Jamesse, pääsommelier Reimsin kuuluisasta Les Crayères -ravintolasta olivat kaikki paikalla. Yhteensä Suomeen saapui Ranskasta 30 edustajaa eri samppanjataloista ja kaikkiaan paikalla oli yli 60 tuottajan samppanjoita. Grand Champagne Helsinki onkin lyhyessä ajassa noussut koko maailman mittakaavassa yhdeksi suurimmista samppanjaan keskittyvistä tapahtumista.

GrandChampagne5

Torstaina osallistuin Grand Champagne Challenge finaaliin, jossa ratkaistiin parhaimman samppanjasommelierin titteli. Minun lisäksi esikarsinnasta oli suoriutunut finaaliin kilpailemaan Sanna Pöyry, Martin Nordell ja Päivi Parkkola. Kirjallisessa karsintakokeessa oli puoli tuntia aikaa vastata samppanja-aiheisiin kysymyksiin. Kirjoja ja nettiä sai käyttää apuna, mutta aikaa vastausten etsimiseen ei riittänyt. Finaaliin lähdettiin lähes tasapisteistä.

Finaalin alku ei lähtenyt lupaavasti käyntiin, koska ensimmäisiin kysymyksiin en osannut lainkaan vastata. En tiennyt Taittingerin Brittitilan nimeä, kuvan viinitarhaa, pientuottajan kotikylää, ja viiniköynnöksen lehteäkään en tunnistanut tai arvannut oikein. Sen jälkeen pääsin todella vauhtiin. Kuka tuotti ensimmäisen kuivan samppanjan ja milloin? Pommery 1874. Mistä kellarista kuva on? Charles Heidsieck. Paljonko on salmanazar? 9 l. Montako prosenttia Ranskalaiset itse kuluttavat samppanjasta? 52 % (okei, oma vastaus oli 54 %, mutta tarpeeksi lähellä). Kuka on kuvassa? Edellisen vuoden voittaja Toni Aikasalo. Olin liekeissä.

GrandChampagne1

Juuri kun aloin kirimään ohi kilpakumppaneista kysymykset loppuivat ja vuorossa oli sokkomaistelu. Mustista laseista maistoimme kolme samppanjaa ja meidän piti vastata kysymyksiin. Tunnistin oikein Blanc de Noirs samppanjan ja myös toisen lasin vuosikerta oli tarpeeksi lähelle veikattu. Pari muuta kysymystä meni väärin.

Viimeisenä vuorossa oli samppanjantarjoilutehtävä. Pullo samppanjaa tuli kaataa tasan yhteentoista lasiin yksi kerrallaan. Takaisin ei saanut enää palata. Yritin nopeasti arvioida kyseisen lasin tilavuutta ja paljonko yhdestoistaosa samppanjapullosta olisi. Lopulta päätin luottaa intuitioon ja ei muuta kuin kaatamaan samppanjaa lasiin. Eli kisan ideana on kaataa ensimmäiseen lasiin juuri sopiva määrä samppanjaa jotta muihinkin tulisi yhtä paljon. Vasta viimeisen lasin kohdalla näkee onko määrä ollut sopiva – onko samppanjaa enää lainkaan jäljellä tai mahtuuko loppu edes lasiin. Molemmat skenaariot tapahtuivat kahdella kilpailijalla. Martin taisi suoriutua tehtävästä parhaiten, mutta ei minullakaan viimeisen lasin mitta ollut kovinkaan montaa senttilitraa muita laseja enempää. Mieluummin liian paljon kuin liian vähän, tai ei ollenkaan. (Etenkin jos herrasmiehenä kaataa viimeisenä itselleen.)

Tuomareiden laskiessa lopullisia pisteitä ehti hieman rentoutua, maistella samppanjaa, jutella ihmisten kanssa ja nauttia tapahtuman tunnelmasta. En halunnut missään nimessä hävitä kollegalleni, joten Martinin sijoittuessa toiseksi oli voittaminen ainoa vaihtoehto. Voiton ratkettua loppuilta olikin yhtä hulinaa.

GrandChampagne4

Kilpailun jälkeen ehdin myös osallistua Lansonin Master Classiin. Magnumeista maistetut vuosikerrat, etenkin 1976, jäi parhaiten mieleen. Tosiaan tapahtumassa järjestetään myös kymmeniä Master Class samppanjatastingeja, joissa maistellaan talojen aarteita kellarimestareiden johdolla.

Palkintona kilpailun voitosta pääsin osallistumaan samana iltana järjestettyyn Grand Champagne Dinneriin. Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihinen oli loihtinut viiden ruokalajin menun, jonka kanssa nautittiin huikeita samppanjoita. Jo pelkästään tämän illallisen vuoksi kilpailu kannatti voittaa. Toki tuotepalkointoina saadulle Charles Heidsieckin samppanjalle, Lehmannin Grand Champagne laseille ja Essi Avellanin samppanjakirjalle varmasti löytyy käyttöä. Ja kiertuepalkintopokaalin kanssa ehdimme vuoden aikana tehdä vaikka mitä.

GrandChampagne6

Harmi ettei oma aika riittänyt kaikkien yli 200 samppanjan maistamiseen. Lähinnä keskityin itselleni uusiin samppanjoihin, etenkin pienten viljelijätuottajien biodynaamisiin samppanjoihin. Toki kävin myös maistamassa joitakin huippuviinejä joita kerran elämässä on mahdollista päästä maistamaan, tai oikeastaan tämän tapahtuman myötä kerran vuodessa, kuten Krug, Dom Perignon, Cristal. Paikkana Vanha Ylioppilastalo on viihtyisä ja sopivan juhlallinen tämän kaltaiseen tilaisuuteen. Tapahtuma on laajentunut myös lukuisiin ravintoloihin, joista Grand Champagne kortilla saa etuja tapahtuman jälkeenkin.

GrandChampagneBottles

Grand Champagnessa myös tapaa paljon tuttuja ja solmii uusia suhteita. Järjestän viiniklubilleni joka kevät matkan Champagneen. Edelliseltä matkalta palasimme muutama viikko sitten ja nyt pääsin henkilökohtaisesti kiittämään tuottajia vieraanvaraisuudesta ja sopimaan seuraavan matkan vierailuja.

Kiitos kaikille onnittelijoille niin paikan päällä kuin sosiaalisessa mediassa. Teitte viikonlopusta unohtumattoman. Läheskään kaikkien tuttujen kanssa en ehtinyt tapahtumassa juttelemaan. Toki haluan myös kiittää tapahtuman järjestäjiä, kaikkia maahantuojia joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä, ja etenkin viiniklubilaisiamme, joiden kanssa olen viinejä maistellut ja tehnyt unohtumattomia samppanjamatkoja.

Tallenna

Villa Maria viinit

villa maria3

Pääsin tutustumaan uusi-seelantilaisen Villa Marian viineihin viinintekijä Helen Morrisonin Suomen vierailun aikana. Villa Maria on yksi Uuden-Seelannin vanhimpia viinitaloja, perustettu v. 1961, ja voittanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Maistetut Sauvignon Blancit ja Pinot Noir, jotka löytyvät myös Alkosta, olivat juuri niin hyviä kuin osasin odottaa ja sellaisia, jotka ovat tuoneet Uuden-Seelannin viinimaailman kartalle. Maistetut Chardonnay ja Riesling muistuttivat hyvinkin paljon Bourgognea ja Alsacea. Suurimman ja unohtumattomimman vaikutuksen teki kuitenkin heidän Gewürztraminer, jota valitettavasti saa vain muutamasta Suomen ravintolasta, mm. Turun Kaskiksesta. Vieressäni istunut Exclusive Hillbillyn bloggaaja oli viiniin ihastunut jo siellä. Viinistä löytyi mineraalisuutta, hapokkuutta, hedelmäisyyttä ja mausteisuutta upeassa tasapainossa.

villa maria

Viinintekijöiden kanssa viinejä maistellessa oppii aina jotain uutta tietoa. En tehnyt kovin tarkkoja muistiinpanoja, koska ajattelin vain nauttia viineistä. Mutta seuraavat asiat jäivät pyörimään mieleen ja halusin kirjata ne ylös.

  • Marlborough’ssa valmistettu maistamamme Chardonnay oli elegantin tamminen. Gisbornessa sen sijaan on lämpimämpi ilmasto. Näin ollen Gisbornessa rypäleistä tulee kypsempiä eikä viinejä kypsytetä tammessa. Chardonnay on yleensä melko neutraali lajike ja saa lisää rakennetta ja täyteläisyyttä tammikypsytyksestä. Kypsemmistä rypäleistä saadaan täyteläisempää viiniä eikä tammea tarvita. Näin myös hyvin hedelmäiset trooppiset aromit säilyvät viinissä paremmin.
  • Siirryttyään luomutuotantoon ovat Pinot Noirin rypäleiden kuoret paksuuntuneet ja myös alkoholikäyminen on parantunut. Kaikki tarvittava villihiiva saadaan rypäleiden kuorista, eikä heidän tarvitse käyttää kaupallisia hiivoja.
  • Rypäleistä saadut ensimmäiset pisarat ovat kaikista aromaattisimpia. Jos rypäleet korjataan koneella, eli kone ravistellen irrottaa rypäleet pensaasta yksitellen, jäävät nämä arvokkaat aromit rypäleen kantaan. Kun korjuu suoritetaan käsin ja mehu puristetaan kokonaisista ehjistä tertuista, saadaan aromikkaampaa viiniä. Lopullinen viini voi myös olla näiden kahden eri korjuutavan sekoitus.

Jos tulee mieleen muita vastaavia asioita, tervetuloa jatkamaan keskustelua Wineserverin Facebook -sivujen puolelle.

Tallenna

Alsace Grand Cru

Ritarihuoneella järjestetyn Alsace seminaarin yhteydessä oli myös enologi Thierry Fritschin pitämä koulutus Alsacen Grand Cru viineistä.

Alsace maaperä

Alsacen maaperä on muodostunut 50 miljoonaa vuotta sitten maan romahtaessa. Läntiselle reunalle on jäänyt Vosges vuoret ja idässä virtaa Rhein-joki. Näillä rinteillä esiintyy eri aikakausilta peräisin olevia maakerroksia pirstaleittain ja näistä parhaimmat maaperät ovat saaneet Grand Cru luokituksen. Grand Cru alueita Alsacesta löytyy 51 ja nämä tarhat tuottavat 4 % alueen viineistä. Sallittuja rypälelajikkeita ovat Riesling, Muscat, Pinot Gris ja Gewurztraminer. Sopivin lajike valitaan palstan maaperän ja mikroilmaston mukaan. Viinitarhat sijaitsevat Vosgesin itään ja kaakkoon viettävillä rinteillä kattaen 120 km pitkän ja muutaman kilometrin leveän alueen. Köynnökset saavat paljon lempeää aamuaurinkoa ja rypäleet kehittyvät hitaasti aromikkaiksi säilyttäen hapokkuuden. Vuoret myös estävät sateiden pääsyn Alsaceen ja alue onkin Ranskan aurinkoisinta ja vähäsateisinta. Yhteisiä nimittäjiä alueen viineille ovat raikkaus, hedelmäisyys, aromaattisuus, puhdaspiirteisyys, ja tammettomuus.

2016-02-03 12.55.10

Maistelussa keskityimme eri Grand Cru tarhojen erilaisiin maaperiin ja mikä sen vaikutus on lopullisessa viinissä. Ensin kuvauksessa on palsta ja sen ominaispiirteet ja seuraavaksi viinin arvio ja yhteenveto.
Grand Cru Rangen on vulkaanista maaperää ja viineistä tulee täyteläisiä, mineraalisia ja savuisia.
Viinissä oli savua, ananasta, appelsiininkuorta, hunajaa, hapokkuutta, raikkautta ja kypsää sitruunaa. Vulkaaninen maaperä ja savuisuus viinissä näyttäisivät pitävän paikkansa. Saman yhtäläisyyden olen huomannut muissakin viineissä.

Grand Cru Schlossberg on graniittista maaperää ja viineistä tulee aromaattisia, hapokkaita, eikä niihin muodostu petrolin aromia.
Viinissä oli valkoisia kukkia, sitrusta, greippiä, kypsää omenaa, hapokkuutta, puhdaspiirteinen, hedelmäinen, tasapainoinen. Rieslingille usein tyypillisestä petrolin aromista ei tosiaan ollut tietoakaan vaan viini oli raikas, hedelmäinen, ja mukana oli myös kukkaisia aromeja. Eli tämänkin tarhan kuvaus on osuva.

Grand Cru Kirchberg de Ribeauville on merkeliä, savea, kalkkikiveä ja hiekkakiveä. Merkeli ja savi tuovat voimakkuutta viiniin. Kalkkikivi ja hiekkakivi tuovat hapokkuutta ja hedelmäisyyttä.
Viini oli mineraalinen, ruutia, kohtalainen hapokkuus, valkoisia kukkia, niukka hedelmäisyys, raakaa persikkaa, vielä melko nuori ja sulkeutunut. Tarhan maaperä on vaihtelevaa eikä viinissäkään niin selkeästi mikään ominaisuus korostunut.

Grand Cru Furstentumin maaperä on kalkkikiveä ja savea. Kalkkikivestä tulee sitruunaista hapokkuutta ja sokeroitua sitruunaa. Savi tuo voimakkuutta.
Viinissä oli toffeeta, pähkinää, sokeroitua hedelmää ja sitruunaa, raikkautta, trooppista hedelmää. Tasapainoinen ja kerrassaan upea viini. Viini oli jo hyvin kehittynyt eivätkä primääriaromit korostuneet niin selvästi. Näinkin pitkäikäinen viini kuitenkin vaatii runsasta hapokkuutta (kalkkikivi) ja makua (savi) säilyäkseen vuosikymmeniä.

Lisäksi maistelussa oli Pinot Gris ja Gewürztraminer, mutta näiden vertailu Rieslingeihin ei olisi enää mielekästä. Luennon jälkeen työt kutsuivat enkä ehtinyt läheskään kaikilla näytteilleasettajilla vierailla. Tapahtumaan kannattaa ehdottomasti osallistua. Mielestäni tämä on yksi vuoden upeimpia tapahtumia ja tarjolla talojen huippuviinit ja vanhempiakin vuosikertoja. Ensi vuoden tapahtumaan lähetetään taas kutsu postituslistalaisille.

alsace

Tallenna

Sokkotasting 12.6.2015

Kesäkuussa viinikubimme ohjelmana oli sokkotasting. Jokainen toi mukanaan pullon viiniä ja muut yrittivät arvata mitä viiniä lasissa oli. Tehtävänä oli tunnistaa rypälelajike, alkuperämaa ja alue, sekä vuosikerta.

Sokkomaisteluista olen kirjoittanut useasti aiemminkin, joten siirrytään suoraan asiaan.

 

Maistetut viinit:

  • Alma 4, Pinot Noir, Argentiina 2011
  • Van Volxen, Riesling, Saksa 2008
  • Filippo Grasso Etna Bianco DOC, Sisilia, Italia 2012
  • Leyda Sauvignon Blanc, Chile 2013
  • Joseph Mellot Poilly-Fumé, Sauvignon Blanc, Loire, Ranska 2013
  • Chateau de Gaure Limoux Oppidum, Chardonnay, Languedoc-Roussillon, Ranska 2012
  • Les Baronnes Sancerre, Pinot Noir, Loire, Ranska 2009
  • Chateau de Mercey, Maranges Premier Cru, Pinot Noir, Bourgogne, Ranska 2007
  • Angove, Grenache, McLaren Vale, Australia 2012
  • AN/2, Anima Negra, Callet, Mallorca, Espanja
  • Protos Reserva, Tempranillo, Ribera del Duero, Espanja 2010
  • Esporao Reserva, Alentejo, Portugal 2011
  • Norton Privada, Malbec-Merlot-Cabernet Sauvignon, Mendoza, Argentiina 2011

Lihavoidut viinit äänestettiin lopuksi illan parhaimmiksi.

 

Sokko4

 

Ensimmäistä kertaa sokkomaistelussa olin enemmän oikeassa kuin väärässä. Kuohuviineissä rypäleet olivat melko helppo tunnistaa. Rosékuohuviinit ovat lähes aina Pinot Noirista ja tällä kertaa looginen päättely kannatti Alma 4:n kannalta. Van Volxen oli kuohuva Riesling ja siinäkin rypäle oli selkeästi tunnistettavissa. Filippo Grasson viini tuli Etnan rinteiltä Sisiliasta ja oli paikallisten vaaleiden rypäleiden sekoitus. Tämän viinin luokittelisin mahdottomaksi tunnistaa – eli ei pisteitä mutta ei jäänyt harmittamaankaan. Leydan Sauvignon Blancin kohdalla tunnistin/veikkasin heti maan ja rypäleen oikein. Seuraavana ollut Poilly-Fumé oli huti. Vaikka maa menikin oikein, niin rypäle olisi pitänyt tunnistaa Sauvignon Blanciksi. Oppidum Chardonnay oli melko selkeä Chardonnay, tai siihen voimakas tammisuus vihjasi, myös maa oli oikein, mutta alue Limoux Languedoc-Roussillonista väärin.

 

Sokko5

 

Punaviineissä aloitimme punaisella Sancerrella, eli Pinot Noir Sancerren kylästä Loiren laaksosta. Pitkään arvoin mikä viini olisi kyseessä, mutta lopulta päädyin Pinot Noiriin läpinäkyvän värin johdosta. Jälleen rypäle ja maa olivat oikein. Seuraavana maisteltiin minun tuoma Pinot Noir Bourgognesta. Viini oli yllättävänkin kehittynyt ja täyteläinen ja osoittautui vaikeaksi tunnistaa. Angaven Grenache Australiasta vei minut heti Australiaan, mutta veikkasin sitä Shiraz’ksi enkä edes pohtinut muita vaihtoehtoja. Mallorcalta tuleva Anima Negra AN/2 on Calle-rypäleestä. Olen kyseisestä viinistä joskus kuullut, mutta taisi olla ensimmäinen kerta kun maistoin sitä. Eli en tunnistanut. Protos Tempranillo Ribera del Duerosta meni tuurilla melkein oikein. Veikkasin sitä moderniksi Riojalaiseksi, mutta alue menikin väärin. Esporao Reserva Portugalista jäi sekin tunnistamatta. Vuosikerran veikkasin oikein, mutta se lasketaan lähinnä säälipisteeksi. Viimeisenä oli vuorossa Norton Privada. Alkuvalmisteluissa ehdin jo kyseisen viinin nähdä niin jätin veikkauksen tämän osalta väliin.

Jälleen kerran meillä oli todella hauska ilta. Tähän olisi hyvä lopettaa sokkomaistelut. Minulle jäi hyvä tunne, että pystyn tunnistamaan viinejä, enkä halua ihan heti palata takaisin maan pinnalle. Syksyllä voitaisiin taas ottaa uusiksi.

Tästä voit liittyä viiniklubin postituslistalle. Kesällä lomailemme ja syksyllä lähdemme viinimatkalle Riojaan. Tervetuloa mukaan!

Tallenna

Grand Champagne

Helsingissä järjestettiin viikonloppuna Grand Champagne samppanjatapahtuma.

Ennen yleisötilaisuutta järjestettiin alan ammattilaisille seminaari, jossa Master of Wine Essi Avellan haastatteli talojen edustajia ja tiedusteli alueen kuulumisia. Ensimmäiset haastateltavat olivat Taittingerin Clovis Taittinger ja G.H. Mummin Thomas Lignier.

Keskustelut siirtyivät jalkapalloon ja formuloihin, sillä Taittinger sponsoroi jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja Brasiliassa viime kesänä ja Mumm on monille suomalaisille tuttu F1 kilpailujen palkintopallilla ruiskuteltavasta samppanjasta. Tämä perinne alkoi v. 1967 kun Dan Gurney voitti Le Mansin 24 tunnin kilpailun ja palkintopallilta hetken mielijohteesta alkoi ruiskuttamaan samppanjaa alla hurraavan yleisön päälle. Myös Gérard Lehmann kävi kertomassa samppanjoille suunnitelluista Lehmannin Grand Champagne laseista. Laseja on saatavilla Ceestashopista, joka oli myös yksi tämän koko tilaisuuden järjestäjistä.

Samppanjan valmistuksesta paikalla olivat puhumassa Ruinartin Frédéric Panaiotis, Laurent-Perrierin Eduard Cossy, Henri Giraudin Gauthier Vecten sekä Pol Rogerin Hubert de Billy. Ruinartin Dom Ruinart Rosé 2002 ja Laurent-Perrierin Alexandra Rosé 2004 olivat käyneet tasaisen kamppailun vuoden parhaan samppanjan tittelistä, ja voittajaksi oli selviytynyt Ruinart.

Henri Giraudin perusviinit käyvät tammitynnyreissä jotka valmistetaan paikallisista Argonnen metsässä kasvaneista tammista. He ovat halunneet herättää henkiin tämän vanhan perinteen ja myös 150 vuotta vanhojen puiden suojelu on tärkeässä asemassa. Hubert de Billy vertasi Pol Rogerin samppanjan sekoitusta uuden paavin valintaan – perheenjäsenet istuvat lukitussa huoneessa kunnes kaikki ovat yksimielisiä tuotteesta. Menetelmä vaikuttaa toimivalta talon menestyksestä päätellen.

Grand Champagne tuottajat

Haastattelujen jälkeen pääsimme maistelemaan samppanjoita, joita oli tarjolla yli 150. Kaikkia ei mitenkään ehtisi päivässä maistella, joten keskityin maistelemaan minulle uusia tuotteita ja etenkin niitä, joita ei joka päivä ole mahdollista päästä maistelemaan.

Maistetut samppanjat:

Grand Champagne samppanjat

Grand Champagne samppanjat 2

Pääsylippuja molemmille päiville oli myyty tuhatkunta jo ennakkoon, ja ainakin perjantaina oli tunnelma tiivis. Kysyntää pelkkiin samppanjoihin keskittyvällä tilaisuudella selvästi löytyy. On todella ilo huomata kuinka suomalaiset viiniharrastajat ovat ottaneet samppanjan omakseen. Jos aikaisemmin sitä nautittiin keskimäärin kaksi kertaa vuodessa, hääpäivänä ja uutena vuotena, sopii se nykyään hyvin ihan tavallisenkin arkipäivän piristykseksi. Itse olen omaksunut samppanjakirjailija Jukka Sinivirran lähestymistavan – jos joudun olemaan pitkään ilman lasillista samppanjaa, tuntuu kuin minua rangaistaisiin jostain.

GrandChampagnekollaasi4

Grand Champagne Challenge

Tapahtumassa järjestettiin myös Grand Champagne Challenge kilpailu, jonka finaaliin olivat päätyneet Ravintola C:n sommelier Heidi Mäkinen, Ravintola Pastiksen sommelier Otto Sovelius, Blanc de Blancs viinibloggaja Anna Kärkkäinen, sekä private chef Toni Aikasalo. Voittajaksi kilpailussa selviytyi Toni Aikasalo.

GrandChampagnekollaasi5

Paljon jäi kiinnostavia samppanjoita maistamatta, mutta onneksi Grand Champagne tapahtuma tullaan jatkossa järjestämään vuosittain ja seuraavan ajankohta on 22-23.4.2016.

Samppanjoita on mahdollista lähteä maistelemaan myös paikan päälle Wineserverin matkassa. Wineserver järjestää keväisin viinimatkan Champagnen alueelle Ranskaan ja seuraavan matkan ajankohta on 7-10.4.2016. Kaikki samppanjanystävät ovat sydämellisesti tervetulleita mukaan. Tosin matka kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä mukaan mahtuu vain 15 henkeä. Liittymällä postituslistalle saat tietoa tulevista matkoista ja tilaisuuksista. Syyskuussa 2015 olemme järjestämässä upean viinimatkan Riojaan. Wineserverin viinimatkat löytyvät täältä ja tiedustelut ja matkavaraukset voi tehdä sähköpostitse: info@wineserver.fi

Puglian ja Sisilian viinit

Tukholmassa järjestetyssä viiniseminaarissa tutustuttiin Puglialaisiin (suom. Apulia) ja Sisilialaisiin viineihin. Näillä alueilla viljellään eniten viiniä koko Italiassa ja viinien laatuerot voivat olla huomattavia. Suuri osa viinistä myydään pöytäviininä ja merkittävä osuus IGP viininä. Vain alle 10 % tuotetusta viinistä luokitellaan DOP laatuviiniksi. Itse seminaarissa maistelimme vain DOP ja IGP luokiteltuja viinejä ja teimme muutamia hyviä löytöjä, varsinkin kun ottaa huomioon alueen melko alhaisen hintatason.

Puglia

Puglia on hyvin alavaa maata ja ilmasto on lämmin Välimerellinen. Lämpimässä ilmastossa varsinkin valkoviineistä usein puuttuu kaivattu raikkaus ja hapokkuus. Suuri osa punaisista viineistä on Primitivoa tai Negro Amaroa, mutta monia uusia tuttavuuksiakin tuli vastaan, kuten punaiset Bombino Nero ja Uva di Troia ja valkoisista Bombino Bianco sekä Verdeca. Tastingissa maistetuissa Puglian punaviineissä oli kaikissa 8,5 – 11 g/l jäännössokeria ja viinit olivat minun makuuni turhankin helppoja ja pehmeäntäyteläisiä. Kiinnostavin oli yllättävänkin raikas Negro Amaro roseviini.

sisilia

Sisilia

Sisilia taas sijaitsee vielä etelämmässä, mutta viininviljelyn kannalta saaren tekee kiinnostavaksi yli 3000 metriin kohoava aktiivinen Etna tulivuori. Sisiliassa osa viinitarhoista sijaitsee jopa 900 metrin korkeudessa ja näin rypäleissä säilyy hapokkuus paremmin kuumasta ja kuivasta ilmastosta huolimatta. Myös tuliperäinen maaperä antaa viineille kiehtovaa mineraalisuutta. Saarella tunnetuin punainen lajike on suomalaisillekin tuttu Nero d’Avola, mutta houkutteleva tuttavuus oli myös parfyyminen Frappato. Valkoviineistä tutustuimme mm. Grilloon ja Inzoliaan. Toki alueilta löytyy myös tunnettuja kansainvälisiä ja muiden Italian alueiden lajikkeita kuten Pinot Noiria Sisiliassa ja Sangiovesea ja Montepulcianoa Pugliassa.

Tilaisuuden järjestäjänä oli Italian suurlähetystö ja puitteet Grand Hotellissa olivat upeat.

Treasury Wine Estates Servaalille

Kävin tänään Groteskissa ”lehdistötilaisuudessa”. Tilaisuudessa julkistettiin, että kaikki Treasury Wine Estaten viinit siirtyvät Servaalin maahantuontiin ja heidän oma Suomen toimisto lakkautetaan. TWE:n portfolioon kuuluu maailmalla 80 viinibrändiä, lähinnä Australiasta, mutta myös ympäri maailmaa. Suomessa tunnetuimpia brändejä ovat edellisessä viiniklubin tilaisuudessa vieraillut Penfolds, ja lisäksi Beringer, Lindemans, Matua, Rawson’s Retreat, Rosemount, Wolf Blass, sekä Wynns.

Tilaisuudessa olikin sitten tarjolla edellä mainittujen tuottajien viinejä ja Groteskin keittiön valmistamia herkkuja. Punaviinit olivat ennestään tutuksi tulleita, vaikkakin jotkut vuosikerrat olivatkin vaihtuneet uudempiin.

 

Groteskpunaiset

 

Valkoviineissä löytyi muutama uutuusviini, jotka ovat saatavilla piakkoin myös Alkosta. Tilausvalikoiman puolelta perusvalikoimaan siirtyy Rosemont GTR, joka on Gewürztraminerin ja Rieslingin sekoitus. Viini on hyvinkin aromaattinen ja hedelmäinen. Aikaisemmassa 2013 vuosikerrassa oli jäännössokeria 34 g/l, mutta tämä uudempi vuosikerta on huomattavasti kuivempi. Wolf Blass White Label Chardonnay 2013 tulee Piccadilly Walleysta, joka on yksi Adelade Hillsin alueita. Maku oli elegantin tamminen ja hyvinkin pitkä.

 

Groteskvalkoiset