Pinot Noir tasting 21.9.2011

Maistelimme Pinot Noir viinejä ympäri maailman Beverage Partners Finlandin Jyrki Tarvosen kanssa.

Jyrkin sitaatti ’rautanyrkki silkkihansikkaassa’ sopiikin tämän lajikkeen viineihin oikein hyvin. Innostuimme aiheesta sen verran paljon, että päätimmekin antaa klubilaisten kertoa meille viineistä maistettuaan ne ensin sokkona.

 

Pinot Noir rypälettä (PN) pidetään haastavana kasvattaa, mutta onnistuttuaan siinä se on kaiken ylimääräisen vaivan arvoinen. Rypäle on altis homeelle ja liika kuumuuskaan ei ole hyväksi. PN vaatii lyhyemmän kasvukauden ja sitä pidetään viileämmän ilmaston rypäleenä, joka kuitenkin tarvitsee riittävästi lämpöä kypsyäkseen kunnolla. Yöt saisivat olla viileät, jotta raikkaus ja hapokkuus säilyisivät.

PN on vanhimpia lajikkeita ja hyvin herkkä mutaatioille. PN mukautuukin hyvin uusiin olosuhteisiin, mutta alkuperäiset toivotut ominaisuudet eivät välttämättä siirrykään mukana ja lopputulos eroaa odotetusta. Pinot perheeseen kuuluvat Pinot Noir, Pinot Blanc, sekä Pinot Gris ovatkin oikeastaan samaa lajiketta, sillä näillä kaikilla on sama DNA. Tärkein Pinot Noirin alue on Ranskan Burgundi, mutta Pinot Noir viinejä valmistetaan lähes kaikkialla, tosin viljelymäärät eivät vedä vertoja Cabernet Sauvignonille.

Ensimmäistä kertaa viiniklubissamme maistelimme vain yhtä rypälelajiketta ja mielenkiintoista olikin havaita, kuinka paljon eri maissa tuotetuissa viineissä oli eroja. Tosin suurimmat erot taitavat johtua valmistustyylistä eikä niinkään ilmastosta, ja alkuperän päätteleminen ei ollutkaan ihan helppoa. Muissa maissa viinit olivat tummia ja täyteläisiä pehmeine tanniineineen ja niissä tammi oli hallitsevaa, kun taas ranskalainen viini erottui selkeästi joukosta ollen paljon kevyempää, raikkaampaa ja hapokkaampaa. Mielenkiintoista olikin se, että ranskalainen viini oli viettänyt 18 kk tammessa kun taas tammisemmat viinit Espanjasta ja Kaliforniasta olivat tammessa vain puolet ajasta eli 9 kk. Uusien tammitynnyreiden osuus ja niiden paahtoaste ovatkin näissä pääroolissa, mikä on vähän sääli, sillä rypälelajikkeen omat ominaisuudet peittyvät.

Maistetut viinit:

  • Rotari Rosé, Italia
  • Aliwen Reserva Pinot Noir, Chile, 2008
  • Fog Head Pinot Noir, USA, 2008
  • Torres Mas Borras, Espanja, 2008
  • Château de Mercey Maranges 1er Cru Les Clos Roussots, Ranska, 2007
  • Clos Henri Pinot Noir, Uusi Seelanti, 2008

 

Aloitimme maistelun kuohuviinillä muistutuksena Pinot Noirin merkittävästä roolista maailman kuohuviineissä ja etenkin samppanjassa. Sen jälkeen seurasivat Chile, Yhdysvallat ja Espanja. Näissä viineissä tammi oli melko merkittävässä roolissa, mutta erojakin viinien välillä löytyi, niin hinnassa kuin täyteläisyydessäkin. Lähemmäs 30 euroa maksava Espanjan Mas Borras oli selvästi intensiivisempi, pidempi ja tasapainoisempi kuin alle kymmenen euron Chileläinen Aliwen. Yhdysvaltalainen Fog Head oli sitten näiden kahden välimaastossa. Ranskalainen viini oli väriltään ja maultaan kepeämpi erottui selkeästi joukosta. Toiset pitivät tästä ja toiset ei. Pisteet eri viinien välillä menivät todella ristiin ja on mahdotonta laittaa näitä järjestykseen. Laadullisesti viinit olivat hyviä ja omat mieltymykset sitten ratkaisivat. Mutta jos yksi viini pitää valita voittajaksi, niin se olisi varmaankin viimeisenä maistettu Uuden Seelannin Clos Henri, jonka maku oli selvästi kaikkien mieleen. Viinien seuraksi tarjolla oli patonkia ja Comte juustoa.

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja mielenkiintoinen tilaisuus. Kiitokset kaikille lukuisille osallistujille sekä tietenkin vierailevalle isännälle Jyrkille.

 

Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä täyttämällä lomake tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.