Gustave Lorentz Alsace tasting

Viiniklubillamme oli suuri ilo ja kunnia saada Pascal Shiele Gustave Lorentzilta vierailulle Suomeen ja esittelemään meille Alsacen viinialuetta ja toinen toistaan parempia viinejä.

gustave lorentz 3

Alsace

Alsace on viinialueena yllättävän vaihteleva. Alueen 800 tuottajan viinit vaihtelevat tyyliltään, laadultaan, makeudeltaan ja rypälelajikkeiltaan toisistaan. Jokaiselle löytyy tilanteeseen sopiva viini, mutta sen löytäminen saattaa olla hankalaa. Parhaimman viinin löytämistä vaikeuttaa myös suuri määrä Grand Cru tarhoja, joiden määrä on noussut yli viidenkymmenen. Pascalin mielestä alkuperäiset 25 Grand Cruta olisi riittävä. Sallittuja rypälelajikkeita Grand Cru tarhoilla ovat Riesling, Muscat, Pinot Gris ja Gewurztraminer. Sen lisäksi Alsacessa viljellään mm. Sylvaneria, Pinot Blancia, ja Pinot Noiria. Cremantia varten myös Chardonnayta ja Auxerroista.

Alsacen läntisellä reunalla kohoavat Vosges vuoret aina 1400 metriin asti ja idässä virtaa Rhein-joki. Viinitarhat sijaitsevat Vosgesin itään ja kaakkoon viettävillä rinteillä kattaen 120 km pitkän ja muutaman kilometrin leveän alueen. Näillä rinteillä esiintyy parhaimmat maaperät, joista osa on saanut Grand Cru luokituksen. Grand Cru alueita Alsacesta löytyy 51 ja nämä tarhat tuottavat 4 % alueen viineistä. Vaatimattomammat maaperät sijaitsevalla tasamaalla. Vuoret myös estävät sateiden pääsyn Alsaceen ja alue onkin Ranskan aurinkoisinta ja vähäsateisinta. Yhteisiä nimittäjiä alueen viineille ovat raikkaus, hedelmäisyys, aromaattisuus, puhdaspiirteisyys, ja tammettomuus.

Rhein-joki on aikanaan ollut merkittävä viinitynnyrien kuljetuksessa ja edelleen Belgia, Saksa ja Hollanti ovat alueen tärkeitä vientimarkkinoita. Myös Ruotsi, Tanska ja Suomi mahtuvat 10 suurimman vientimaan joukkoon. Suomessa viime vuonna juotiin 1,1 miljoonaa pulloa Alsacelaista viiniä.

Gustave Lorentz

Gustave Lorentz perustettiin 1836 ja on yhä perheyhtiö. 95% rypäleistä tuotetaan sen kotikylässä Bergheimissa, jossa Gustave Lorentz omistaa 33 hehtaaria viinitarhoja. Vuodesta 2012 koko tuotanto on ollut luomusertifioitua. He omistavat myös kolmanneksen Altembergin 36 ha Grand Cru tarhasta sekä puolet Alsacen pinimmästä Grand Crusta Kanzelbergista. Jonkin verran rypäleitä ostetaan myös muilta viljelijöiltä.

gustave lorentz 1

Maistetut viinit

  • Sylvaner Réserve 2015 10,48€
  • Evicence Pinot Blanc Biologique 2014 tv
  • Riesling Réserve 2015 Magnum 29,90€
  • Grand Cru Kanzlerberg Resling 2008 32,90€ tv
  • Evidence Pinot Noir Biologique 2012
  • Pinot Noir Rosé 2015 Magnum

gustave lorentz 2

Neljä ensimmäistä viiniä on saatavilla Alkosta ja hinnat ovat Alkon hintoja. TV tarkoittaa tilausvalikoiman tuotetta.

Gustave Lorentzin viinit ovat nuorina puhdaspiirteisiä, kuivia ja raikkaan hedelmäisiä, mutta illan ehdoton kohokohta oli vuoden 2008 Riesling Grand Cru Kanzlerbergilta. Vuosien saatossa viinistä on kehittynyt kompleksinen (petroolia, kypsää persikkaa, aprikoosia, ruutia ja hunajaa) ja miellyttävän tasapainoinen.

Kaiken kaikkiaan iltamme oli todella onnistunut ja viinit saavuttivat suuren suosion. Kiitokset kaikille osallistujille! Viiniklubimme tuleviin tilaisuuksiin pääset osallistumaan tilaamalla uutiskirjeemme.

TILAA UUTISKIRJE:

Please wait...

Kiitos tilauksesta!

 

Tallenna

Tallenna

Villa Maria viinit

villa maria3

Pääsin tutustumaan uusi-seelantilaisen Villa Marian viineihin viinintekijä Helen Morrisonin Suomen vierailun aikana. Villa Maria on yksi Uuden-Seelannin vanhimpia viinitaloja, perustettu v. 1961, ja voittanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Maistetut Sauvignon Blancit ja Pinot Noir, jotka löytyvät myös Alkosta, olivat juuri niin hyviä kuin osasin odottaa ja sellaisia, jotka ovat tuoneet Uuden-Seelannin viinimaailman kartalle. Maistetut Chardonnay ja Riesling muistuttivat hyvinkin paljon Bourgognea ja Alsacea. Suurimman ja unohtumattomimman vaikutuksen teki kuitenkin heidän Gewürztraminer, jota valitettavasti saa vain muutamasta Suomen ravintolasta, mm. Turun Kaskiksesta. Vieressäni istunut Exclusive Hillbillyn bloggaaja oli viiniin ihastunut jo siellä. Viinistä löytyi mineraalisuutta, hapokkuutta, hedelmäisyyttä ja mausteisuutta upeassa tasapainossa.

villa maria

Viinintekijöiden kanssa viinejä maistellessa oppii aina jotain uutta tietoa. En tehnyt kovin tarkkoja muistiinpanoja, koska ajattelin vain nauttia viineistä. Mutta seuraavat asiat jäivät pyörimään mieleen ja halusin kirjata ne ylös.

  • Marlborough’ssa valmistettu maistamamme Chardonnay oli elegantin tamminen. Gisbornessa sen sijaan on lämpimämpi ilmasto. Näin ollen Gisbornessa rypäleistä tulee kypsempiä eikä viinejä kypsytetä tammessa. Chardonnay on yleensä melko neutraali lajike ja saa lisää rakennetta ja täyteläisyyttä tammikypsytyksestä. Kypsemmistä rypäleistä saadaan täyteläisempää viiniä eikä tammea tarvita. Näin myös hyvin hedelmäiset trooppiset aromit säilyvät viinissä paremmin.
  • Siirryttyään luomutuotantoon ovat Pinot Noirin rypäleiden kuoret paksuuntuneet ja myös alkoholikäyminen on parantunut. Kaikki tarvittava villihiiva saadaan rypäleiden kuorista, eikä heidän tarvitse käyttää kaupallisia hiivoja.
  • Rypäleistä saadut ensimmäiset pisarat ovat kaikista aromaattisimpia. Jos rypäleet korjataan koneella, eli kone ravistellen irrottaa rypäleet pensaasta yksitellen, jäävät nämä arvokkaat aromit rypäleen kantaan. Kun korjuu suoritetaan käsin ja mehu puristetaan kokonaisista ehjistä tertuista, saadaan aromikkaampaa viiniä. Lopullinen viini voi myös olla näiden kahden eri korjuutavan sekoitus.

Jos tulee mieleen muita vastaavia asioita, tervetuloa jatkamaan keskustelua Wineserverin Facebook -sivujen puolelle.

Tallenna

Pinot Noir tasting 21.9.2011

Maistelimme Pinot Noir viinejä ympäri maailman Beverage Partners Finlandin Jyrki Tarvosen kanssa.

Jyrkin sitaatti ’rautanyrkki silkkihansikkaassa’ sopiikin tämän lajikkeen viineihin oikein hyvin. Innostuimme aiheesta sen verran paljon, että päätimmekin antaa klubilaisten kertoa meille viineistä maistettuaan ne ensin sokkona.

 

Pinot Noir rypälettä (PN) pidetään haastavana kasvattaa, mutta onnistuttuaan siinä se on kaiken ylimääräisen vaivan arvoinen. Rypäle on altis homeelle ja liika kuumuuskaan ei ole hyväksi. PN vaatii lyhyemmän kasvukauden ja sitä pidetään viileämmän ilmaston rypäleenä, joka kuitenkin tarvitsee riittävästi lämpöä kypsyäkseen kunnolla. Yöt saisivat olla viileät, jotta raikkaus ja hapokkuus säilyisivät.

PN on vanhimpia lajikkeita ja hyvin herkkä mutaatioille. PN mukautuukin hyvin uusiin olosuhteisiin, mutta alkuperäiset toivotut ominaisuudet eivät välttämättä siirrykään mukana ja lopputulos eroaa odotetusta. Pinot perheeseen kuuluvat Pinot Noir, Pinot Blanc, sekä Pinot Gris ovatkin oikeastaan samaa lajiketta, sillä näillä kaikilla on sama DNA. Tärkein Pinot Noirin alue on Ranskan Burgundi, mutta Pinot Noir viinejä valmistetaan lähes kaikkialla, tosin viljelymäärät eivät vedä vertoja Cabernet Sauvignonille.

Ensimmäistä kertaa viiniklubissamme maistelimme vain yhtä rypälelajiketta ja mielenkiintoista olikin havaita, kuinka paljon eri maissa tuotetuissa viineissä oli eroja. Tosin suurimmat erot taitavat johtua valmistustyylistä eikä niinkään ilmastosta, ja alkuperän päätteleminen ei ollutkaan ihan helppoa. Muissa maissa viinit olivat tummia ja täyteläisiä pehmeine tanniineineen ja niissä tammi oli hallitsevaa, kun taas ranskalainen viini erottui selkeästi joukosta ollen paljon kevyempää, raikkaampaa ja hapokkaampaa. Mielenkiintoista olikin se, että ranskalainen viini oli viettänyt 18 kk tammessa kun taas tammisemmat viinit Espanjasta ja Kaliforniasta olivat tammessa vain puolet ajasta eli 9 kk. Uusien tammitynnyreiden osuus ja niiden paahtoaste ovatkin näissä pääroolissa, mikä on vähän sääli, sillä rypälelajikkeen omat ominaisuudet peittyvät.

Maistetut viinit:

  • Rotari Rosé, Italia
  • Aliwen Reserva Pinot Noir, Chile, 2008
  • Fog Head Pinot Noir, USA, 2008
  • Torres Mas Borras, Espanja, 2008
  • Château de Mercey Maranges 1er Cru Les Clos Roussots, Ranska, 2007
  • Clos Henri Pinot Noir, Uusi Seelanti, 2008

 

Aloitimme maistelun kuohuviinillä muistutuksena Pinot Noirin merkittävästä roolista maailman kuohuviineissä ja etenkin samppanjassa. Sen jälkeen seurasivat Chile, Yhdysvallat ja Espanja. Näissä viineissä tammi oli melko merkittävässä roolissa, mutta erojakin viinien välillä löytyi, niin hinnassa kuin täyteläisyydessäkin. Lähemmäs 30 euroa maksava Espanjan Mas Borras oli selvästi intensiivisempi, pidempi ja tasapainoisempi kuin alle kymmenen euron Chileläinen Aliwen. Yhdysvaltalainen Fog Head oli sitten näiden kahden välimaastossa. Ranskalainen viini oli väriltään ja maultaan kepeämpi erottui selkeästi joukosta. Toiset pitivät tästä ja toiset ei. Pisteet eri viinien välillä menivät todella ristiin ja on mahdotonta laittaa näitä järjestykseen. Laadullisesti viinit olivat hyviä ja omat mieltymykset sitten ratkaisivat. Mutta jos yksi viini pitää valita voittajaksi, niin se olisi varmaankin viimeisenä maistettu Uuden Seelannin Clos Henri, jonka maku oli selvästi kaikkien mieleen. Viinien seuraksi tarjolla oli patonkia ja Comte juustoa.

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja mielenkiintoinen tilaisuus. Kiitokset kaikille lukuisille osallistujille sekä tietenkin vierailevalle isännälle Jyrkille.

 

Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä täyttämällä lomake tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.