Tällä kertaa keskityimme vain yhteen rypälelajikkeeseen nimeltä Syrah tai Shiraz. Syrahia viljellään Ranskassa Rhonen alueella etenkin Hermitagessa, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana Australian Barossa Valleyn tai McLaren Valen Shirazit ovat tehneet rypäleestä maailmankuuluun. Rhonen Syrah ja Australian Shiraz ovat siis samoja rypäleitä, ne vain kirjoitetaan hieman eri tavalla. Muissa maissa kuten Etelä-Afrikassa saatetaan käyttää molempia muotoja, riippuen kumpaa tyyliä viini muistuttaa.
1980-luvulle asti Syrahin maine on jäänyt Cabernet Sauvignonin jalkoihin eikä sitä pahemmin viljelty Rhonen ulkopuolella tai viety ulkomaille saati sitten kirjoitettu lehdissä. 1986 Australian valtio jopa maksoi viljelijöille, jos he repisivät Shiraz-köynnöksenstä maasta. Jotkut viljelijät kuitenkin jatkoivat myös Shirazin viljelyä ja osa jäljelle jääneistä Shiraz köynnöksistä oli alkuperäisiä Rhonesta 1800 luvulla tuotuja köynnöksiä ja ainoat jäljellä ennen Phylloxera epidemiaa.
Nyt Syrah on jälleen muodissa ja se leviää nopeasti niin Euroopassa kuin Uudessa Maailmassakin. Australiassa se on nykyään merkittävin punainen lajike. 1990-luvulla Rhone alkoi saada enemmän julkisuutta samalla kuin Bordeaux’n viinit alkoivat olla liian kalliita, varsinkin hinta-laatusuhteeltaan johtuen useammasta huonommasta vuosikerrasta.
Ranskassa Syrah on paras lämpimän ilmaston rypäleistä. (Muita ovat mm. Grenache ja Carignan.) Ja Australian lämmössä siitä tuotetaan tummia, täyteläisiä ja kypsän hedelmäisiä viinejä. Syrahia käytetään useimmiten sekoituksissa (Grenache, Mourvedre, Viognier, Marsanne, Rousanne), mutta se tuottaa myös hyviä eksoottisen aromisia viinejä pelkältäänkin. Viognierin kanssa käyminen tuo viiniin parfyymisyyttä, tummempaa väriä, sekä silkkistä tekstuuria.
Pohjois-Rhone on melko marginaalinen ilmasto Syrahille ja siellä Syrah istutetaankin lämpimimmille paikoille. Näitä tuhteja ja elegantteja viinejä kuvaavat hyvin sanat: yrttinen, savuinen, kukkea (neilikka ja orvokki), vadelmaa, mustaherukkaa. Iän myötä riistaisaa, nahkaista aromia sekä suklaata, orvokkeja ja tupakkaa.
Perinteisesti Rhonessa maseraatiossa on ollut rangat mukana ja se on tuonut viineihin (raakaa) tanniinia, nykyään on tapana poistaa kaikki rangat. Nykyinen tyyli on kypsemmät rypäleet, ruostumaton teräs, uudet tammitynnyrit (ranskalaiset Ranskassa ja yhdysvaltalaiset Australiassa) eikä siihen yleensä enää sekoiteta vaaleita rypäleitä pehmentämään makua.
Australialaisesta Shirazista voi löytää: pippuria, mausteita, tumma luumua, minttu/eucalyptus, makeaa hedelmää, suklaata, nahkaa, sekä lakritsaa
Syrahin kanssa ruoalta vaaditaan makua: riista, nauta, hirvi. Australian ja Etelä-Afrikan Shirazit sopivat grilliruokien seuraksi. Kevyemmät Syrahin sopivat kalkkunan, lammaspadan, tai jopa maustetun kanan kanssa. Juustoista sopivat kovat juustot esim. Cheddar.
Maistetut viinit:
- Black Queen Sparkling Shiraz, Australia
- Simonsig Shiraz, Etelä-Afrikka
- Cave de Tain Crozes Hermitage, Ranska
- Grand’Arte, Portugal
- Columbia Crest Two Vines Shiraz, Yhdysvallat
- Mapu Syrah Baron Philippe de Rothschild, Chile
- Gerard Bertrand Naturalys Syrah, Ranska, Pays d’Oc
- Peter Lehmann Barossa Shiraz, Australia
- Feudo Arancio Syrah, Italia, Sisilia
- Jaboulet Hermitage la Petite Chapelle, Ranska
Aloitimme kuohuvalla Shiraz viinillä jonka jälkeen maistoimme viinit yksi kerrallaan sokkona. Aisteja joutuukin näin käyttämään enemmän. Maistuuko viinin hedelmäisyys kypsältä ja tulee näin ollen lämpimästä ilmastosta, vai onko viini kevyempää ja hapokkaampaa, mikä viittaisi viileämpään ilmastoon ja Syrahin kotiseutuun Pohjois-Rhoneen. Myös valmistustyyleissä tammen käytöllä ja sen paahteisuudella on eri alueilla eroja. Oikean alkuperän tunnistaminen osoittautuikin todella vaikeaksi. Itse en viinejä sokkona maistellut vaan tiesin ne etukäteen. Mutta itsekin olin yllättynyt mm. sisilialaisen ja portugalilaisen syrahin mausta. Olin odottanut mausta vinkkejä lämpimämpään ilmastoon, mutta nämä olivatkin melko kevyitä viinejä. Chile ja Etelä-Afrikka taas tuottivat illan suurimmat pettymykset. Näistä viineistä puuttui selkeästi ryhtiä antavaa hapokkuutta.
Keskustelu tastingissa oli kiihkeää. Illan selkeimmin tunnistettava viini oli australialainen Peter Lehmann Barossa Shiraz. Sitä oli jo muutamaan kertaan ennakoitu, mutta kun viini viimein tuli vuoroon, oli sen maku ja eukalyptuksinen tuoksu ilmiantava. Ranska oli mukana edustettuna kolmella viinillä. Yllättävän hyvin Gerard Bertrandin Naturalys Syrah ja Cave de Tainin Crozes Hermitage vetivät vertoja neljä kertaa kalliimpaan Jaboulet La Petit Chapelleen. Laatuerot varmaankin näkyvät ilmeisinä vasta reilun kymmenen vuoden kypsytyksen jälkeen, vaikka viini olikin varsin juomiskelpoista jo nyt. Ranskalaisissa Syraheissa yhdistävänä tekijänä on mielestäni rustiikkisuus, miten sen nyt sitten selittäisikään. Viini jättää suuhun hieman karhean jälkimaun ja kaipaa rinnalleen ruokaa.
Kokonaisuudessa Syrahit olivat kevyempiä viinejä kuin olin muistanutkaan eikä lajikkeelle tyypillinen mustapippuri jälkimaussa ollut niin ilmeinen monessakaan viinissä. Teeman puolesta tasting oli todella onnistunut ja mielenkiintoinen.
Viiniklubi
Seuraava tilaisuus järjestetään 26.4 ja aiheena kuohuviinit ja samppanjat. Tervetuloa mukaan!
Tulevat tapahtumamme löydät ajankohtaista sivultamme. Viiniklubiin japostituslistallemme voit liittyä tästä.
Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.
