Illan aiheena oli Chileläiset viinit ja niitä meille oli maistattamassa Torres Chile edustaja Andrea Serrat Draper sekä Suomen Torres Ambassador Annastiina Jäppinen.

Torres Chile tasting

Torres oli ensimmäinen Chileen sijoittanut eurooppalainen tuottaja.  Espanjan tunnetuin viiniperhe Torres osti 1979 Curico-laaksossa sijainneen Maquehua -viinitarhan ja toi Chileen mukanaan modernin viininvalmistuksen menetelmät. Siitä lähtien Torres on ollut merkittävässä roolissa nostamassa Chilen viinien kansainvälistä tunnettuutta.

Nykyisin Torres omistaa Chilessä noin 450 hehtaaria tarhoja eri puolilla Curicoa. Ensimmäisenä maistettu Santa Digna Estelado Rose valittiin tänä vuonna Chilen parhaaksi kuohuviiniksi. Manso De Velasco  sekä Conde de Superunda ovat saaneet erittäin korkeita arvosteluja alan lehdissä. Reilun kaupan Fair for Life sertifikaatti kertoo ympäristöstä ja työntekijölistä huolehtimisesta. Esimerkiksi vuoden 2010 tuhoisan maanjärisyksen jälkeen työntekijät rakensivat uusia taloja ja kouluja tuohoutuneiden tilalle. Hyvien kokemusten myötä projekteja on sittemmin päätetty jatkaa.

Torres on ollut ensimmäisenä luomassa myös viinimatkailua Chilessä. Tilalla ja sen yhteydessä sijaitsevassa ravintolassa vierailee vuosittain noin 20 000 viininystävää.

Torres Chile viinit

Maistetut viinit:

  • Santa Digna Estelado Rose
  • Las Mulas Viognier
  • Santa Digna Sauvignon Blanc
  • Santa Digna Cabernet Sauvignon Rose
  • Cordillera Chardonnay
  • Santa Digna Cabernet Sauvignon
  • Cordillera Carignan
  • Manso de Velasco
  • Conde de Superunda
  • Nectaria

Monille Torres Chilen Santa Digna tuoteperhe oli jo ennestään tuttu, mutta sen lisäksi pääsimme maistelemaan monia uutuusviinejä sekä heidän ikoniviininsä Manso De Velascon sekä Conde de Superundan. Valikoima on erittäin laaja kuivista raikkaista valkoviineistä täyteläisiin punaviineihin ja aina jälkiruokaviineihin asti. Viinien maistelun lisäksi saimme kuulla paljon tietoa Chilen väestöstä ja kulttuurista. Chilessä viiniä on viljelty jo 1500-luvulta asti mutta vasta viimeisen parin kymmenen vuoden aikana on keskitytty moderniin tuotantoon ja vientimarkkinoille, monilla paikallisilla kuin ei varat riitä laadukkaampien viinien nauttimiseen, eikä maalla varsinaista viinikulttuuria ole Välimeren maiden tapaan.

 

 

Wineserver Viiniklubin toimintaan pääset mukaan tilaamalla uutiskirjeen. Tulevia tapahtumiamme löydät myös ajankohtaista sivultamme, josta löytyy myös ohjeet miten voit rekisteröityä jäseneksi. Kaikki ovat tervetulleita mukaan – tarvitaan vain kiinnostusta viineihin ja sopivan rentoa asennetta, niin sovit joukkoomme loistavasti.

Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

Muut yhteydenotot ja tarjouspyynnöt yksityistilaisuuksille: info@wineserver.fi.

Tällä kertaa vuorossa oli hieman teknisempi tilaisuus kun olimme saaneet vierailevaksi luennoitsijaksi kemian tohtori Jari Tuomisen Kenzen Oy:sta. Aiheena oli viinin aromi  ja keskityimme Sauvignon Blanc lajikkeeseen. Alkuun kävimme läpi miten ihminen ylipäätänsä aistii tuoksuja ja miten aromit vaikuttavat muun muassa tunnetiloihin.

Sauvignon Blanc aromit

Luennon lomassa kiersi erilaisia tuoksuja, joita yritimme ensin tunnistaa sokkona ja sen jälkeen neljästä annetusta vaihtoehdosta. Osa oli helposti tunnistettavissa kun osaa taas ei osannut valita edes annetuista vaihtoehdoista. Jos aivoista ei löydy muistijälkeä kyseiselle aromille, ei sitä myöskään voi tunnistaa. Uusille aromeille täytyy siis ensin luoda muistijälki, ennen kuin sen voi jatkossa tunnistaa. Tämä vaatii vähän enemmän toistoja eikä niitä vielä yhden illan aikana opi. Mutta kymmenen kerran jälkeen pitäisi kyseisen aromin pystyä tunnistamaan.

Illan teemana oli Sauvignon Blanc viinin aromit. Viinistä pystytään erottamaan tietyt molekyylit, jotka antavat viineille ainutlaatuiset aromit. Joitain samoja molekyylejä löytyy kaikista viineistä, onhan ne kaikki viinirypäleistä lähtöisin, mutta tietyt tunnistetuoksut löytyvät vain tästä lajikkeesta. Tutustuimme kymmeneen Sauvignon Blancille ominaiseen tunnistetuoksuun ja sen jälkeen yritimme löytää näitä samoja aromeja viineistä. Maisteltavana oli neljä erilaista Sauvignon Blancia eri maanosista: Uudesta Seelannista, Ranskasta, Chilestä sekä Etelä-Afrikasta.

Maistetut viinit:

  • Wither Hills Wairau Sauvignon Blanc, Uusi Seelanti
  • Ampelidae Marigny Neuf Sauvignon Blanc, Ranska
  • Cono Sur Organic Sauvignon Blanc, Chile
  • Boschendal Pavillon Sauvignon Blanc, Etelä-Afrikka

Ilta oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen ja seuraavaa tilaisuutta, jatkokurssia, suunnittelemme jo loppuvuodelle. Aiheena tulee olemaan joku punaisista lajikkeista esim. Syrah. Sauvignon Blanc tilaisuus voidaan järjestää uudestaan, jos halukkaita ilmoittautuu riittävästi. Ja myös yksityistilaisuudet tästä aiheesta ovat mahdollisia.

Viiniklubi

Wineserver Viiniklubin toimintaan pääset mukaan tilaamalla uutiskirjeenUsein tilaisuudet täyttyvät jo postituslistalaisista ennen kuin tilaisuudet ehditään päivittää nettisivuille. Kaikki ovat tervetulleita mukaan – tarvitaan vain kiinnostusta viineihin ja sopivan rentoa asennetta, niin sovit joukkoomme loistavasti.

Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

Muut yhteydenotot ja tarjouspyynnöt yksityistilaisuuksille: info@wineserver.fi.

Tällä kertaa keskityimme vain yhteen rypälelajikkeeseen nimeltä Syrah tai Shiraz. Syrahia viljellään Ranskassa Rhonen alueella etenkin Hermitagessa, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana Australian Barossa Valleyn tai McLaren Valen Shirazit ovat tehneet rypäleestä maailmankuuluun. Rhonen Syrah ja Australian Shiraz ovat siis samoja rypäleitä, ne vain kirjoitetaan hieman eri tavalla. Muissa maissa kuten Etelä-Afrikassa saatetaan käyttää molempia muotoja, riippuen kumpaa tyyliä viini muistuttaa.

syrah tasting1980-luvulle asti Syrahin maine on jäänyt Cabernet Sauvignonin jalkoihin eikä sitä pahemmin viljelty Rhonen ulkopuolella tai viety ulkomaille saati sitten kirjoitettu lehdissä. 1986 Australian valtio jopa maksoi viljelijöille, jos he repisivät Shiraz-köynnöksenstä maasta. Jotkut viljelijät kuitenkin jatkoivat myös Shirazin viljelyä ja osa jäljelle jääneistä Shiraz köynnöksistä oli alkuperäisiä Rhonesta 1800 luvulla tuotuja köynnöksiä ja ainoat jäljellä ennen Phylloxera epidemiaa.

Nyt Syrah on jälleen muodissa ja se leviää nopeasti niin Euroopassa kuin Uudessa Maailmassakin. Australiassa se on nykyään merkittävin punainen lajike. 1990-luvulla Rhone alkoi saada enemmän julkisuutta samalla kuin Bordeaux’n viinit alkoivat olla liian kalliita, varsinkin hinta-laatusuhteeltaan johtuen useammasta huonommasta vuosikerrasta.

Ranskassa Syrah on paras lämpimän ilmaston rypäleistä. (Muita ovat mm. Grenache ja Carignan.) Ja Australian lämmössä siitä tuotetaan tummia, täyteläisiä ja kypsän hedelmäisiä viinejä. Syrahia käytetään useimmiten sekoituksissa (Grenache, Mourvedre, Viognier, Marsanne, Rousanne), mutta se tuottaa myös hyviä eksoottisen aromisia viinejä pelkältäänkin. Viognierin kanssa käyminen tuo viiniin parfyymisyyttä, tummempaa väriä, sekä silkkistä tekstuuria.

Pohjois-Rhone on melko marginaalinen ilmasto Syrahille ja siellä Syrah istutetaankin lämpimimmille paikoille. Näitä tuhteja ja elegantteja viinejä kuvaavat hyvin sanat: yrttinen, savuinen, kukkea (neilikka ja orvokki), vadelmaa, mustaherukkaa. Iän myötä riistaisaa, nahkaista aromia sekä suklaata, orvokkeja ja tupakkaa.

Perinteisesti Rhonessa maseraatiossa on ollut rangat mukana ja se on tuonut viineihin (raakaa) tanniinia, nykyään on tapana poistaa kaikki rangat. Nykyinen tyyli on kypsemmät rypäleet, ruostumaton teräs, uudet tammitynnyrit (ranskalaiset Ranskassa ja yhdysvaltalaiset Australiassa) eikä siihen yleensä enää sekoiteta vaaleita rypäleitä pehmentämään makua.

Australialaisesta Shirazista voi löytää: pippuria, mausteita, tumma luumua, minttu/eucalyptus, makeaa hedelmää, suklaata, nahkaa, sekä lakritsaa

Syrahin kanssa ruoalta vaaditaan makua: riista, nauta, hirvi. Australian ja Etelä-Afrikan Shirazit sopivat grilliruokien seuraksi. Kevyemmät Syrahin sopivat kalkkunan, lammaspadan, tai jopa maustetun kanan kanssa. Juustoista sopivat kovat juustot esim. Cheddar.

Maistetut viinit:

  • Black Queen Sparkling Shiraz, Australia
  • Simonsig Shiraz, Etelä-Afrikka
  • Cave de Tain Crozes Hermitage, Ranska
  • Grand’Arte, Portugal
  • Columbia Crest Two Vines Shiraz, Yhdysvallat
  • Mapu Syrah Baron Philippe de Rothschild, Chile
  • Gerard Bertrand Naturalys Syrah, Ranska, Pays d’Oc
  • Peter Lehmann Barossa Shiraz, Australia
  • Feudo Arancio Syrah, Italia, Sisilia
  • Jaboulet Hermitage la Petite Chapelle, Ranska

Aloitimme kuohuvalla Shiraz viinillä jonka jälkeen maistoimme viinit yksi kerrallaan sokkona. Aisteja joutuukin näin käyttämään enemmän. Maistuuko viinin hedelmäisyys kypsältä ja tulee näin ollen lämpimästä ilmastosta, vai onko viini kevyempää ja hapokkaampaa, mikä viittaisi viileämpään ilmastoon ja Syrahin kotiseutuun Pohjois-Rhoneen. Myös valmistustyyleissä tammen käytöllä ja sen paahteisuudella on eri alueilla eroja. Oikean alkuperän tunnistaminen osoittautuikin todella vaikeaksi. Itse en viinejä sokkona maistellut vaan tiesin ne etukäteen. Mutta itsekin olin yllättynyt mm. sisilialaisen ja portugalilaisen syrahin mausta. Olin odottanut mausta vinkkejä lämpimämpään ilmastoon, mutta nämä olivatkin melko kevyitä viinejä. Chile ja Etelä-Afrikka taas tuottivat illan suurimmat pettymykset. Näistä viineistä puuttui selkeästi ryhtiä antavaa hapokkuutta.

Syrah tasting 2

Keskustelu tastingissa oli kiihkeää. Illan selkeimmin tunnistettava viini oli australialainen Peter Lehmann Barossa Shiraz. Sitä oli jo muutamaan kertaan ennakoitu, mutta kun viini viimein tuli vuoroon, oli sen maku ja eukalyptuksinen tuoksu ilmiantava. Ranska oli mukana edustettuna kolmella viinillä. Yllättävän hyvin Gerard Bertrandin Naturalys Syrah ja Cave de Tainin Crozes Hermitage vetivät vertoja neljä kertaa kalliimpaan Jaboulet La Petit Chapelleen. Laatuerot varmaankin näkyvät ilmeisinä vasta reilun kymmenen vuoden kypsytyksen jälkeen, vaikka viini olikin varsin juomiskelpoista jo nyt. Ranskalaisissa Syraheissa yhdistävänä tekijänä on mielestäni rustiikkisuus, miten sen nyt sitten selittäisikään. Viini jättää suuhun hieman karhean jälkimaun ja kaipaa rinnalleen ruokaa.

Kokonaisuudessa Syrahit olivat kevyempiä viinejä kuin olin muistanutkaan eikä lajikkeelle tyypillinen mustapippuri jälkimaussa ollut niin ilmeinen monessakaan viinissä. Teeman puolesta tasting oli todella onnistunut ja mielenkiintoinen.

Viiniklubi

Seuraava tilaisuus järjestetään 26.4 ja aiheena kuohuviinit ja samppanjat. Tervetuloa mukaan!

Tulevat tapahtumamme löydät ajankohtaista sivultamme. Viiniklubiin japostituslistallemme voit liittyä tästä.

TILAA UUTISKIRJE:

Please wait...

Kiitos tilauksesta!

Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

Tallenna

Intohimoisena viinin ystävänä olen alkanut kiinnittämään myös ruokaan enemmän huomiota. Kun on tottunut maistamaan viiniä, alkaa samoja nyansseja ja elämyksiä hakea myös ruoista: tasapainoa, hapokkuutta, tekstuuria ja etenkin makua. Juustot ja viinit ovatkin hyvä keino helppoon herkutteluun ja aterialla avattu viinipullo saa mieluista seuraa illan jatkoksi, kunhan juusto tai viini on valittu oikein. Juustot ja viinitvoivat olla hankalia yhdistää, mutta onnistuneet yhdistelmät pystyvät tuomaan molemmista esiin uusia nautinnollisia ulottuvuuksia.

juustot ja viinit

Juustot ja viinit ovat kulkeneet läpi historian käsi kädessä. Molemmat ovat syntyneet Kaksoisvirtainmaalla samoihin aikoihin joskus reilut 10 000 vuotta sitten. Sieltä ne ovat matkanneet muinaisen Egyptin kautta Välimeren rannikoille. Kuten viininviljelystaito, myös taito valmistaa juustoa levisi roomalaisten mukana Manner-Euroopassa ja aina Brittein saarelle asti. Keskiajalla molempia valmistettiin luostareissa. Paaston aikana, kun lihansyönti oli kielletty, oli juustoilla erityisen tärkeä asema. Tieto juustontekotaidosta liikkui hitaasti ja valmistusmenetelmät ja juustotyypit säilyivät paikallisina.

Teollinen vallankumous sulki monia maalaisjuustoloita kun juusto alettiin valmistaa suurissa laitoksissa. Luis Pasteurin keksintö lämpökäsitellä maito säilyvyyden parantamiseksi siivitti juustokulttuurin teollistumista. (Tämäkin menetelmä oli alun perin suunniteltu parantamaan viinien laatua.) Kun maito kuumennetaan, siinä elävät bakteerit kuolevat. Toisaalta näillä bakteereilla on tärkeä tehtävä juuston alkuperää peilaavan maun kannalta. Siinä missä viinintekijät käyttävät villiä hiivakantaa tai jättävät viinin suodattamatta, perinteitä kunnioittavat juustomestarit valmistavat juustonsa edelleen pastöroimattomasta maidosta. Alueen tyypillisyys säilyy.

Kolme tärkeintä juustoon käytettävää maitoa tulevat lehmästä, lampaasta tai vuohesta. Suosituin näistä on lehmänmaitojuusto lähinnä suuren maidontuotannon takia. Maku on melko neutraali ja näitä juustoja syödään varsinkin arkisin. Lammas ja vuohi tuottavat paljon vähemmän maitoa, rakenne on tiiviimpi ja kiinteiden aineiden osuus suurempi. Maailman arvostetuimmat ja voimakkaimmat juustot valmistetaan vuohenmaidosta.

juustot ja viinit tastingViinitastingin teemoja voi olla vaikka mitä: viinityyli, maa, tietty rypälelajike, juustot ja viinit, viinin yhdistämien ruokaan jne. Tällä hetkellä luonnonmukaisuus ja alkuperän kunnioittaminen ovat vahvoja trendejä. Näin tastingin teemaksi muodostui suomalaisten tilajuustojen yhdistäminen luomuviineihin.

Erilaisia juustoja on satoja, ja ne toimivatkin viinien kanssa eri tavalla. Yleensä samalta alueelta tulevat juusto ja viini ovat hyvä yhdistelmä. Kevyemmille viineille sopivat miedommat nuoret juustot kun taas täyteläisille viineille sopivat kovemmat ja kypsytetyt juustot. Sen lisäksi on lukuisia klassisia yhdistelmiä, joista ainakin osa on varmaan keksitty ihan sattumalta kokeilemalla.

Luomuviinien valinta teemaksi osoittautuikin melko haasteelliseksi. Vaikka Suomessa luomuviinien markkinat kasvavatkin yli 100% vuosivauhdilla, luomuviinejä Alkosta löytyy tällä hetkellä vain satakunta ja juuri tietyn viinin löytäminen luomuna ei ollut ihan helppoa. Tilanne tulee helpottumaan sillä Alkoon haetaan jatkuvasti lisää uusia luomuviinejä ja monia nykyisiä valikoimassa olevia viinejä tulee saamaan luomusertifikaatin.

Mikä luomuviinistä sitten tekee niin erikoista? Luonnonmukainen valmistusprosessi säilyttää alueen ominaislaadun maaperässä ja näin myös viineissä. Kun viiniköynnöksen kasvuympäristö on terve ja maa voi hyvin, syntyy terveitä rypäleitä, joita voidaan käyttää moniulotteisten viinien raaka-aineena. Satomäärät ovat pienempiä ja enemmän makua konsentroituu harvempiin rypäleisiin. Elävässä maaperässä on miljardeittain pieneliöitä ja juuren ja maaperän välillä tapahtuva aineiden kulku, esimerkiksi mineraalien hyödyntäminen, perustuu viiniköynnöksen juuristossa tapahtuviin biokemiallisiin prosesseihin. Kemiallisten aineiden käyttö vähentää tai jopa tuhoaa rypäleiden omat hiivakannat, maaperän oma eliöstö tuhoutuu, ja maa köyhtyy. Viinien kuluttajana minua lähinnä kiinnostaa se, että hyviä viinejä pystytään tuottamaan jatkossakin. Onneksi lukuisat viinitilat nykyään vannovatkin kestävän kehityksen nimeen.

Maistetut juustot ja viinit

juustot:

  • Mouhijärven Herkkujuustolan Vilho
  • Kolatun Waldemar
  • Mouhijärven Herkkujuustolan Heidi
  • Peltolan Blue

viinit:

  • Cono Sur Brut
  • Cono Sur Organic Sauvignon Blanc
  • Gerard Bertrand Naturalys Organic Chardonnay
  • Cono Sur Organic Pinot Noir
  • Dow’s LBV Port 2006

juustot ja viinit tastingviinit

Suomalaiset juustot ovat yleisesti melko miedohkoja maultaan eikä viineiksi kannata valita liian voimakkaita makuja. Tiivistetysti voisi sanoa, että valkoviinit sekä makeat viinit ovat hyviä juustojen kanssa. Klassisia juuston ja viinin yhdistelmiä ovat sinihomejuusto ja portviini, vuohenjuusto ja Sauvignon Blanc, kuten myös valkohomejuusto ja kuohuviini. Kypsemmän juuston kanssa maistoimme kevyttä Pinot Noir punaviiniä, joka ei peitä juuston vivahteikasta makua. Juustoista ehkä hankalimmat yhdistää ovat sinihomejuustot ja kittijuustot. Niiden kanssa kannattaakin tarjota makeaa jälkiruokaviiniä.

Viinien lisäksi juomana oli myös Bretagnelainen luomusiideri, joka sopii oikeastaan kaikkien juustojen kanssa todella hyvin. Erilaisia yhdistelmiä pystyi sitten itse testailemaan ja löytämään ne omat suosikkinsa. Loppupeleissä oma maku kuitenkin ratkaisee.

Viinitasting järjestettiin yhteistyössä lähiruokaan erikoistuneen Makumaku verkkokaupan kanssa, josta näitäkin juustoja pystyy tilaamaan. Juustoista meillä oli kertomassa Hanne Hirvonen Lentävä Lehmä juustokaupasta.

Viiniklubi

Miten pääsen itse maistelemaan juustoja ja viinejä? Liity Facebook ryhmäämme sekä Wineserverin postituslistalle täyttämällä lomake alla tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info@wineserver.fi, niin saat tietoa tulevista tilaisuuksista. Järjestän myös yksityistilaisuuksia ja suunnitteilla esim. suklaa- ja viinitasting.

TILAA UUTISKIRJE:

Please wait...

Kiitos tilauksesta!

Wither Hills tasting

Wineserver viiniklubilla oli ilo ja kunnia saada Wither Hills viinitalon viinintekijä Sally Williams esittelemään meille viinejään ja kertomaan niiden valmistuksesta.

Classic Wine Cellars olikin ahtautunut tupaten täyteen innokkaita viininystäviä. Valitettavasti kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, mutta toivottavasti saamme Sallyn vierailemaan viiniklubimme tilaisuuksissa toistekin. Tunnelma oli tiivis ja viinit erinomaisia.

Maistetut viinit:

  • Wither Hills Sauvignon Blanc 2011
  • Sauvignon Blanc Rarangi Vineyard 2010
  • Wither Hills Pinot Gris 2011
  • Wairau Valley Pinot Noir 2008
  • Benmorven Vineyards Pinot Noir 2008

Wither Hills viinit

Viinien kassa oli tarjolla juustoa ja patonkia. Sauvignon Blancin seuraksi olin valinnut lampaanmaidosta valmistettua valkohomejuustoa ja Pinot Noirin kanssa 14kk kypsytettyä Comte – juustoa. Yhdistelmät toimivat erittäin hyvin.

Wither Hillsin viinit tulevat Marlboroughin alueelta Uudesta-Seelannista. Viinitalo on saanut nimensä samannimisestä melko karusta vuoristosta, joka on muuten kuvattuna pullon etiketeissä. Aloitimme Sauvignon Blancilla, useamman tarhan sekoituksella, sekä yhden tarhan rypäleistä valmistetulla Rarangilla.

Ensimmäinen oli hedelmäinen ja raikas, pirteähappoinen, tyypillinen uusiseelantilainen Sauvignon Blanc. Aromi oli selkeästi ruohoinen ja mukana mustaherukan lehtiä. Rarangi oli kuivempi ja mineraalisempi. Maku oli pitkä ja elegantti ja aromissa parsaa ja sitrusta. Tyyliltään ja maultaan viinit olivat yllättävän erilaisia. Rarangia myös kypsytetään tankeissa 6kk pitempään ja näin ollen meilläkin oli aikaisemman vuosikerran viini maistettavana.

Pinot Gris rypälettä Wither Hills on istuttanut vuonna 2007 vastatakseen kovaan kasvaneeseen kysyntään. Viini ei ole täysin kuiva, vaan siinä on 9g jäännössokeria ja suuntuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Viini valmistuksessa on käytetty monia menetelmiä: pieni osa viinistä on käynyt tammitynnyreissä villillä hiivakannalla, ja osa viinistä on puristamisen jälkeen jätetty kuorien kanssa maseroitumaan. Tämä viini oli todella positiivinen yllätys ja hieman makea matalampihappoinen viini sopisi todella hyvin mausteisemman aasialaisen ruoan seuraksi.

Heidän uusimmat istutukset ovat Grüner Veltliner lajiketta, ja mielenkiinnolla odotan miten nämä viinit haastavat trendikkäät itävaltalaiset viinit.

Wairau Valleyn (Alko 422107) ja Benmorven Vineyardsin Pinot Noirit erosivat etenkin tammen voimakkuudessa. Molempia on kypsytetty 12-14 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 30% on ollut uusia. Mutta Wairau Valley viinin ikäännyttämisessä käytetyt tynnyrit ovat olleet paahdetumpia. Viinissä on melko voimakas, tamminen, makeahko tuoksu ja pehmeä maku.

Benmorven oli tyyliltään elegantimpi, vähemmän tamminen viini, jossa eri osat olivat sopivassa harmoniassa.  Viiniä tuotetaan vuodessa vain 500 laatikkoa ja kovasti oltiin sitä mieltä, että laitetaan näistä erikoistilaus vetämään. Wairau Walley Pinot Noir edusti modernimpaa tyyliä kun taas Benmorven Vineyards oli tyyliltään enemmän eurooppalainen. Pinot Noir viinitarhoilla siirryttiin luomuviljelyyn vuonna 2009, ja seuraavat vuosikerrat ovatkin sitten jo virallisia luomuviinejä.

Viiniklubi:

Seuraava tilaisuus järjestetään 14.2. yhteistyössä Makumaku – kaupan kanssa ja aiheena on juustot ja viinit. Juustot tulevat pieniltä kotimaisilta lähituottajilta ja niiden kanssa maistelemme juustojen kanssa sopivia luomuviinejä.

Tulevat tapahtumamme löydät ajankohtaista sivultamme. Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä tästä tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

Antti Uusitalo tuli kertomaan meille juustojen ja viinien yhdistämisestä. Antti on Savoyn sommelier ja voittanut lukuisia vuoden hovimestari ym. tunnustuspalkintoja urallaan. Hän myös kirjoittelee aktiivisesti viinien ja ruoan yhdistämisestä lukuisiin eri lehtiin, ja hänen neljäs kirjansa Juustot ja Juomat on äskettäin ilmestynyt kauppoihin.

 

Iltani alkoi Vanhasta Kauppahallista kun kävimme Antin kanssa hankkimassa juustoja Tuula Paalaselta. Oli mielenkiintoista seurata kahden ammattilaisen ja intohimoisen juustojen ystävän keskustelua ja pohdiskelua sopivista juustoista. Juustoja sai vielä maistaa ennen ostopäätöstä. Jatkossakin aionkin luottaa kauppiaan suosituksiin sopivan juustolautasen rakentamisessa.  

Tilaisuuden alkuun Antti esitelmöi meille erilaisista juustotyyleistä ja niiden valmistuksesta, sekä minkälaiset viinit ja juomat niille sopivat.

 Maistetut Juustot:

  • Chabichou du Poitou –vuohenjuusto
  • Brie de Meaux –valkohomejuusto
  • Metsuri –kittijuusto
  • Picobello Gouda -kova juusto
  • Stilton –sinihomejuusto
  • Mont d’Or

 

 

Maistetut viinit:

  • Wither Hills Sauvignon Blanc
  • Taittinger Brut Réserve
  • Dopff & Irion Gewurztraminer
  • Cidre Bouché La Bolée Bretonne Bio
  • Kracher Beerenauslese Cuvée
  • Tedechi Recioto della Valpolicella

 

Järjestyksessä aloimme maistella juustoja ja viinejä. Vuohenjuusto ja Sauvignon Blanc on klassinen yhdistelmä, kuten myös Brie ja Samppanja. Toimivia ydistelmiä, mutta myös ennestään tuttuja, joten näistä en saanut uusia ahaa-elämyksiä. Gewurztraminer ei edelleenkään kuulu suosikkirypäleisiini, tosin juuston, esim. goudan, kanssa se toimii kivasti. Seuraavana oli vuorossa Bretagnelainen siideri, joka yllättäen korjasikin lähes koko potin. Se sopi oikeastaan kaikkien juustojen kanssa todella hyvin. Tästä kehittyikin idea järjestää lähiaikoina olut & juusto – tasting.

Makea Beerenauslese sopii hyvin Stilton -sinihomejuuston kanssa kuten myös muidenkin juustojen kanssa. Tosin ihan kaikki juustot eivät yllä maultaan viini tasolle vaan viini dominoi. Illan paras viinimme oli Recioto, kuivatuista rypäleistä valmistettu makea punaviini, joka sopi todella hyvin Stiltonin ja muidenkin juustojen kanssa. Jos koko juustolautaselle pitäisi valita vain yksi viini, olisi se näiden perusteella Recioto. Se myös sopii hyvin suklaan kanssa, eli sillä voi sopivasti jatkaa jälkiruokaan. Lopuksi laitoimme vielä kiertämään pehmeän herkullisen Mont d’Or juuston, jota pystyi lusikalla ottamaan.

 

Antti osasi todella hyvin kertoa erilaisista juustoista ja viineistä, kuten myös kaikesta muustakin mitä mieleen juolahti häneltä kysyä. Antista huokuu kokemusta ja intohimoa hyville mauille ja on muutenkin erittäin mukava kaveri. Antti lupasi tulla toistekin meidän tilaisuuksiin. Eli jos ei ole varaa lähteä Savoyihin Antin asiakkaaksi, niin kannattaa bongata hänet meidän tulevista tilaisuuksista.  

Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä täyttämällä lomake tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

Cono Sur – viinitalon viinintekijä Adolfo Hurtado oli käymässä Suomessa ja vierailun yhteydessä Viinikassi järjesti viinintekijäillallisen ravintola Yumessa.

Ilta alkoi tasting tilaisuudella Kansallissalissa, jossa Adolfo kertoi Cono Surin viineistä ja viinin viljelystä Chilessä.

Cono Sur tasting

Chile on eristyksissä useilta köynnöksiä kiusaavilta taudeilta Andien vuoriston ja Tyynenmeren välissä. Pohjoisesta taas löytyy Atacaman autiomaa ja etelässä tulee vastaan Etelämanner. Mm. viinikirva ei ole Chileen ikinä löytänyt. Viiniköynnökset voidaankin istuttaa omille juurilleen eikä niitä tarvitse varttaa viinikirvaa kestävään juurakkoon, kuten tehdään muualla. Andeilta saadaan myös tarpeellista kasteluvettä, kesällä kun ei Chilessä sada juuri lainkaan.

Kesäpäivinä aurinko paistaa ja lämpötila on 30 asteen tienoilla, mutta yöllä lämpötila laskee 10–15 asteen tienoille. Meriveden lämpötila on vain 12–13 asteen tietämillä. Turisteja viileät yöt ja kylmä vesi ei houkuttele, mutta viinin viljelylle tämänkaltainen ilmasto on otollinen. Rypäleet saavuttavat täyden kypsyyden säilyttäen kuitenkin hapokkuuden.

Ilmasto muuttuu siirryttäessä lännestä rannikolta itään vuoristoon, ei niinkään pohjoisesta etelään. Erilaisia paikallisilmastoja kuten myös maaperiä on lukuisia, mikä tarjoaa mahdollisuuden erilaisten lajikkeiden viljelyyn.

Cono Surilla uskotaan kestävään kehitykseen ja 350 hehtaaria tarhoista on orgaanisesti viljeltyjä. Adolfo osasikin kertoa hauskasti miten erilaisia tuholaisia torjutaan; istuttamalla houkuttelevampia kasveja ravinnoksi köynnösten sijaan tai tuomalla tuholaisten luonnollisia vihollisia tarhoille. Tarhalla tallusteleekin parvi hanhia syömässä toukkia ja ”Spider Multiplier” tittelillä nimitetty henkilö yliopistolta tuo tarhalle valkoisia lihansyöjähämähäkkejä syömään pienempiä punaisia tuholaishämähäkkejä.

 

Luomuviljelyä

Tastingin viinit:

  • Cono Sur Chardonnay Organically Grown Grapes
  • Cono Sur Pinot Noir
  • Cono Sur Reserva Cabernet Sauvignon
  • Cono Sur 20 Barrels Pinot Noir

 

Cono Sur tasting

Illan menu ja viinit:

  • Tonnikala tataki – Cono Sur Gewurztraminer
  • Nigiri ja sashimi – Cono Sur Viognier
  • Rapeaa ankkaa – Cono Sur Vision Single Vineyard Riesling
  • Omena Sorbet – Cono Sur Brut

Tastingissä painopiste oli punaisissa viineissä kun taas illallisella nautimme valkoisia. Itämainen ruoka onkin melko haastava yhdistää viinin kanssa. Mausteisen ruoan kanssa sopivatkin paremmin aromaattisemmat matalahappoiset valkoviinit, joita muissa tilanteissa en juuri suosikaan. Yumen ruoat olivat kyllä herkullisia ja toimivat hyvin valittujen viinien kanssa.

Cono Sur dinner Yume

Illallisella samassa pöydässä istui Cono Surin muuta henkilökuntaa ja pääsimmekin tenttailemaan heitä kaikesta mahdollisesta uusien viinilajikkeiden istutuksista tammitynnyreiden makueroihin. 20 Barrels Pinot Noir ja ikoniviini Ocio valmistetaankin samoista rypäleistä lähes samalla tavalla. Ero syntyykin lajittelusta tynnyrinäytteiden perusteella. Joissain tynnyreissä viini vain kehittyy paremmin kuin toisissa. Parhaat viinit valitaan Ocioon ja kypsytetään hieman pidempään, ja toiseksi parhaat päätyvät 20 Barreliksi. Cono Sur on tunnettu innovatiivisuudestaan ja uusien lajikkeiden istuttamisesta Chileen ensimmäisenä. Uusia hankkeita on vireillä ja ehkä pääsemme maistelemaan uusia mielenkiintoisia viinejä muutaman vuoden kuluttua.

Ai niin ne viinit. 20 Barrels Pinot Noir oli tastingin suosikkini.  Illan positiivisin yllättäjä oli kuitenkin Cono Sur Viognier. Se sopi ruokien kanssa täydellisesti.

Wineserver viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä täyttämällä lomake tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

 

Mange Sud tarjosi jälleen kerran meille puitteet viinien maisteluun ruoan kanssa. Viinikellaristamme kun ei keittiötä löydy ja kokkaustaidotkaan eivät riitä valmistamaan annoksia, jotka yltäisivät viinien tasolle. Viini ja ruoka kulkevat käsi kädessä, mutta harvemmin tulee ruoan kanssa testailtua useampaa viiniä ja analysoitua niiden eroja ja sopivuutta annokseen, vieläpä asiantuntevassa seurassa. Toinen viini saattaa maistua paremmalta kastikkeen ja lisukkeiden kanssa, kun toinen taas itse pääraaka-aineen.

Lisukkeilla ja kastikkeilla voidaankin saada lähes mikä tahansa viini sopimaan ruoan kanssa. Lähtökohtaisesti useimmat viinit sopivat todella hyvin ruoan kanssa, vain harvoissa tapauksissa yhdistelmä tuottaa epämiellyttäviä aistimuksia. Ihanteena olisikin löytää pareja, joissa ruoan ja viinin yhdistelmä on parempaa kuin viini ja ruoka pelkältään.

Illan menu:

Paistetut kampasimpukat

Vesevo Greco di Tufo ja Stephane Brocard Chablis

 *

Paistettua meriahventa

 Quibia Anima Negra, Mallorca ja Le Moire Etna Bianco, Sicilia

 tai

Härän sisäfilettä suppilovahverokastikkeella

El Sola d’En Pol, Katalonia ja Torres Ibericos Crianza, Rioja

 *

 Kolmevuotiasta parmesania

Masi Costasera Amarone

 *

 Suklaafondant

Quinta d’Seara Orden port ja Banyuls Cornet

 

 

Alkusamppanjan jälkeen aloitimme kahdella valkoviinillä sekä paistetuilla kampasimpukoilla. Lisukkeena oli kurpitsapyrettä sekä paahdettua parmankinkkua. Parmankinkku toikin annokseen mukavasti rapeutta. Pidin enemmän tyylikkäästä Chablista , mutta hieman makea kurpitsapyre sopi myös todella hyvin hedelmäiselle Greco di Tufolle, jonka maussa oli enemmän kypsää hedelmää.

Pääruoaksi tilasin pihvin, joka osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Kala oli kuulemma naisten annos verrattuna mehevään pihviini.  Ensimmäinen punaviini, El Sola d’En Pol, oli useamman punaisen lajikkeen sekoitus mm. Garnachaa ja Cabernet Sauvingonia. Maku oli marjainen ja kevyt ja sopi kivasti pihvin kanssa. Enemmän pidin kuitenkin pehmeän täyteläisestä ja tammisesta Torresin Ibericosista. Hyvä yhdistelmä medium kypsän pihvin kanssa, vaikka osaa runsas tammisuus hieman häiritsikin.

Seuraavaksi siirryimme 3 vuotta kypsytettyyn parmesan juustoon, jonka kanssa nautimme Masi Costasera Amaronea. Viini oli todella hyvää, kuten oli juustokin suolakiteineen. Tosin yhdistelmässä juusto peitti jonkin verran amaronen marjaisuutta ja korosti yrttisyyttä. Juusto olisikin kaivannut seurakseen jonkin hillokkeen.

Jälkiruokamme, suklaafondant, oli herkullista. Sen kanssa nautimme portviiniä sekä banyulsia. Molemmat viinit sopivat suklaan kanssa hyvin. Banyulsissa on vähemmän alkoholia, n. 16 %, ja makean ystävälle tämä olikin todella mieluisa vaihtoehto.

Kriittisestä lähestymistavasta huolimatta iltamme oli todella nautinnollinen ja miellyttävä. Harvoin tulee syötyä näin hyvin ja varsinkaan juotua. Ravintolan sommelier oli onnistunut löytämään ruokiin kaksi sopivaa viiniä, jotka kuitenkin erosivat toisistaan huomattavasti.

 

 

 

Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä täyttämällä lomake tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

Alfred Reinisch

Itävaltalainen viinintekijä Alfred Reinisch käväisi Suomessa ja Pernod Ricardin Kaisa Kavekari järjesti hänet viiniklubillemme esittelemään erityisesti hänen Sankt Laurent rypäleestä valmistettuja viinejä. Heti alkuun on pakko tunnustaa, etten ennestään tuntenut kyseistä rypälelajiketta. Esitelmän aikana selvisi, että lajike on Pinot Noirin ja jonkin vielä tunnistamattoman lajikkeen risteytys. Ranskan puolella rypäle tunnetaan nimellä Saint Laurent, ja Ranskasta sisterssiläismunkit ovat tuoneet rypäleen alueelle n.200 vuotta sitten. Alfred Reinisch on perheyhtiö, jonka viinitilat sijaitsevat Thermenregion- viinialueella ja vuosituotanto on n. 70 000 pulloa. Thermenregion sijaitsee samalla leveysasteella kuin Burgundi, ilmasto on samankaltainen viileine öineen ja maaperä vaihtelevaa, kalkkipitoista savista maata.

Maistoimme seuraavat Alfred Reinisch punaviinit:

  1. Sankt Laurent Selektion 2008
  2. Sankt Laurent Reserve 2007
  3. Sankt Laurent Reserve 2009
  4. Pinot Noir Reserve 2008
Alfred Reinisch viinit

Vaikka ensimmäiset kolme viiniä olivatkin samasta rypäleestä, oli niissä selkeitä eroja. Suurimmilta osin erot johtuivat tammen käytöstä, tosin viinit olivat myös vielä melko nuoria. Ensimmäinen viini, Selektion, oli ikääntynyt 12kk 5-7 vuotta vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Maussa oli hapokasta marjaisuutta, hedelmäisyyttä, raikkautta sekä aavistus lakritsaa.

2007 Reservessä 1/3 viinistä oli ikääntynyt uudessa tammessa 12kk. Maku olikin täyteläinen, tamminen, mukana tummaa suklaata ja nahkaa. Seuraavassa Reservessä vuodelta 2009 tammi ei dominoinut samalla tavalla vaan tammen käyttö on ollut tyylikkäämpää ja viinin maku oli hedelmäisempi. Pinot Noir oli jonkin verran tamminen, kevyempi marjainen viini. Maussa oli hapokkuutta ja kahvin aromeja. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten nämä viinit kehittyvät. Omia suosikkejani olivat Reservet. Kumman niistä sitten valitsisin riippuisi tilanteesta ja viinin kanssa nautittavasta ruoasta.

Paikkana oli tuttuun tapaan Classic Wine Cellars ja paikalle olikin saapunut runsas joukko innokkaita viiniharrastajia. On hauska päästä maistelemaan tuntemattomampia viinejä ja vielä itse viinintekijän opastuksella.

Illan teemana olivat espanjalaiset viinit, tosin vertailun vuoksi mukana oli myös chileläinen ja australialainen punaviini. Aloitimme kuitenkin sokkona maistetulla Torres Natureolla. Yllättävän helposti se tunnistettiinkin alkoholittomaksi viiniksi, muuten maku on raikas ja hedelmäinen ja selkeästi pirskahteleva. Sen vierellä maistettiin hedelmäinen ja kukkainen Torres Esmeralda ja kyllähän se alkoholi tuo viiniin oman elementtinsä. Maku on täyteläisempi ja pidempi. Natureo onkin hyvä vaihtoehto ravintolassa jos ei alkoholia pysty nauttimaan, ja mielenkiintoista olisikin päästä kokeilemaan tämän toimivuutta erilaisten ruokien kanssa.

Punaviineissä aloitimme kahdella Cabernet Sauvignonilla, Tarapacan Gran Reservalla ja Torresin Mas la Planalla. Edellisellä kerralla olimme jo maistaneet Torresin Mas Borras Pinot Noirin ja se saikin innostumaan hankkimaan Mas La Planan maistettavaksi. Pinot Noir tai Cabernet Sauvignon eivät ole tyypillisiä rypälelajikkeita Espanjassa, mutta Miguel Torres on halunnut näillä viineillä todistaa pystyvänsä tuottamaan huippulaatuista viinejä myös näistä lajikkeista. Vertailun vuoksi mukana oli sitten Tarapacan Gran Reserva Chilestä. Chilessä kun tuotetaan paljon Cabernet Sauvingonia ja oli mielenkiintoista verrata näitä viinejä keskenään ja miettiä onko Mas la Planan 2,5 kertainen hinta perusteltua. Tästä parista Mas la Plana valittiin selkeästi paremmaksi ja viini vielä kehittyisi useamman vuoden ajan.

Seuraavat viinit olivat Plan B Shiraz Australiasta sekä Torresin Salmos Prioratista. Salmos on Garnachan, Cariñenan ja Syrahin sekoitus ja Plan B:ssa on Shirazin lisäksi 5% Tempranilloa. Plan B on melko uusi tuote Alkossa n. 12 euron hinnalla ja se osoittautuikin illan positiivisimmaksi yllättäjäksi, kun taas Mas la Plana ja Salmos olivat odotetusti todella hyviä viinejä 40 ja 27 euron hintaisina.

 

 

Maistetut viinit:

  • Torres Natureo
  • Torres Esmeralda
  • Tarapaca Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2010
  • Torres Mas la Plana 2007
  • Plan B Shiraz 2009
  • Torres Salmos 2008

Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä täyttämällä lomake tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

×

 

Hei!

Ota yhteyttä WhatsApp viestillä! Contact me with Whatsapp!

× Ota yhteyttä - Contact me