Viiniklubin syyskausi avattiin viininmaisteluillallisella Mange Sud ravintolassa Tehtaankadulla.
Kesällä ei tilaisuuksia järjestetty mutta viinejä toki tuli maisteltua ja viinitiloillakin tuli vierailtua Mallorcalla. Wineserver nettisivut saivat uuden ilmeen ja toiminta on jaettu selkeämmin neljään osaan, Viinit, Tapahtumat, Viinimatkat ja Viinituotteet. Suomenkieliset ja englanninkieliset sivut on eroteltu ja molemmista on myös mobiiliversiot, joita on helppo käyttää matkapuhelimella. Lopussa linkit eri pääsivuille ja ne kannattaa laittaa suosikkeihin. Myös viiniarviomme ovat nyt tietokannassa ja arvioiduista viineistä on enemmän tietoja tarjolla. Ja paljon on myös tapahtumia suunnitteilla syksyksi, eli kiirettä pitää.
Viiniklubin tarkoituksena on myös oppia viineistä. Illallisen aikana ryhmissä pohdittiin viinin ja ruoan ominaisuuksia sekä lisäksi yhdistelmän sopivuutta ja syitä miksi yhdistelmä toimi tai ei toiminut. Alle on koottu pohdiskelujemme tuloksia.
Menu:
Manzanilla La Goya, Delgado Zuleta Sherry
Gazpacho-keitto
Bourgogne Chardonnay, Stephane Brocard, 2008
Greco di Tufo, Vesevo, 2007
Marinoituja scampeja
Meriahven tartar
Bourgogne Pinot Noir, Stephane Brocard, 2008
Pinot Noir Reserva del Fin del Mundo, 2009
Grillattua kanaa Marsala kastikkeessa
Moscato d’Asti ‘Bass Tuba’
Jugurtti panna cotta
Aloitimme siis sherryllä ja gazpacho keitolla. Sherry oli todella kuiva, raikas ja viileä. Gazpacho oli soseutettu ja viileänä maistui raikkaalta, hienostuneelta ja maukkaalta. Kaikki pitivät keitosta mutta sherry jakoi mielipiteitä. Joillekin sherry oli liian voimakas aloitus kun taas toisten mielestä yhdistelmä sopi melko hyvin. Voimakkaan makuinen gazpacho vaatii myös viiniltä ryhtiä. Itsellenikään tämä yhdistelmä ei tulisi ensimmäisenä mieleen ruokaa ja juomaa valittaessa, mutta tämänlaisessa menussa onkin se hyvä puoli, että tulee kokeiltua uusia yhdistelmiä.
Seuraavana olikin sitten marinoituja rapuja sekä meriahven tartar, ja juomana kahta eri valkoviiniä. Molemmat viinit olivat oikein hyviä, mutta Bourgogne Chardonnaysta pidettiin enemmän. Siinä oli voimakas aromi, kuiva, runsas ja raikas maku. Viini vaikutti ikäistään paljon kehittyneemmältä. Greco di Tufossa oli sitäkin runsaampi ja voimakkaampi maku. Ruoka-annos oli pieni ja elegantti. Meriahven oli oikein hyvää ja ravut sopivan voimakkaita. Yhdistelmänä meriahven sopi paremmin Bourgogne Chardonnayn kanssa. Yhdistelmä maistui paremmalta kuin osiensa summa viinin tuodessa kalan maun hienosti esiin. Marinoidut ravut taas sopivat paremmin aromaattisemman Greco di Tufon kanssa.
Grillattu kana kasvipaistoksen kanssa oli mehukasta, tosin aromimaailmaltaan annos oli pehmeän mieto ja tavanomainen, eli ei niin haastava yhdistettävä. Viineiksi oli valittu Burgundilainen sekä Argentiinalainen Pinot Noir. Bourgogne Pinot Noir oli viininä kevyempi ja hapokkaampi. Ominaisuuksiltaan viini oli melko niukka, mutta sopi hyvin tämän ruoan kanssa.
Pinot Noir Reserva del Fin del Mundo Argentiinasta oli täyteläisen pehmeä ja helppo juoda. Se on erinomainen viini valmiina juotavaksi ilman sen suurempaa ikääntymispotentiaalia tai kompleksisuutta. Grillatun kanan kanssa tämä oli meidän suosikkimme.
Moscato d’Asti oli miellyttävän makea, runsas, aromaattinen jälkiruokaviini pienillä kuplilla, tuoksussa hunajaa ja aprikoosia. Jugurtti panna cotta oli myös hyvää raikkaiden marjojen kanssa. Molemmat olivat hyviä pelkältäänkin ja yhdistelmänä toimiva, raikas, eikä liian makea.
Kokonaisuutena ilta oli todella mukava ja mielenkiintoinen. Ruokien ja viinien yhdistelmät olivat ammattimaisesti suunniteltuja ja onnistuneita. Saman menun voi käydä nauttimassa Mange Sudissa tiistai-iltaisin. Suosittelemme lämpimästi!
Liity postituslistalle tai Wineserverin sivuille Facebookissa niin saat tietoa tulevista viininmaisteluillallisista ja muista tapahtumista ja eduista.
Vinum XL lasisarjaansa Suomalaisille viinin ystäville. Itse olen Riedel tastingissä muutamaan otteeseen ollut, messuilla ja omalle viiniklubille järjestämässäni, mutta itse lasisuunnittelijan ollessa paikalla en malttanut olla osallistumatta. Ja tietenkin samalla pääsin kartuttamaan Riedel lasikokoelmaani. Maistelussa käytetyt lasit sai nimittäin pitää omanaan. Parisensataa muutakin viiniharrastajaa oli saapunut paikalle ja kyseessä kuulemma oli vuoden ( vai oliko se kaikkien aikojen ) suurin istuva tasting tilaisuus Suomessa.
Vanhat käsitykseni Riedel laseista korostuivat. Ja jos tietynlaisesta viinistä pitää niin ehkä kannattaa muutama kymppi sijoittaa siihen sopivaan lasiin. Ehkä ainoa huono puoli illassa oli dekantterin esittely. Minun on nimittäin aivan pakko saada sellainen boakäärmettä, vai onko se kobra, muistuttava dekantteri. Ja hintaa sillä on noin 400€. Dekantoitaessa viini kiertää lasin reunaa spiraalimaisesti ja varmasti ilmaantuu tehokkaasti. Ja kaadettaessa lasiin, sieltä tulee viiniä vain lasillinen kerrallaan.
