Viinibloggaajien ja -kriitikoiden kirjoittamista viiniarvioista on käyty viime aikoina paljon keskustelua. Se oli yksi aiheista myös loppukesästä Tampereella järjestetyssä Wine Symposium tapahtumassa. Eli miten viineistä tulisi keskustella, jotta ne olisivat lukijan ymmärrettävissä ja hän saisi oikean kuvan kyseisestä viinistä.
Itse luen blogeja lähinnä niiden viihdearvon takia. Mutta aina välillä tarvetta on myös löytää tietoa kyseisen viinin valmistuksesta ja taustoista. Tällöin odotan tietojen pitävän paikkansa. Mielestäni on rikkautta, että viineistä kirjoitetaan monella eri tavalla. Mutta totta on, että lukijan voi olla hankalaa saada oikeaa tietoa viinin mausta. Onko tähän edes yhtä oikeaa vastausta?
Tämän blogikirjoituksen tarkoituksen on siis arvioida yksi viini ja vertailla viiniarviota muiden bloggaajien kanssa. Kirjoitimme kaikki arvion samasta viinistä ja kirjoitukset julkaistaan samalla hetkellä, eli etukäteen emme pääse vertailemaan toistemme arvioita.
Viiniksi valikoitui Vylyan Pinot Noir 2009 Unkarista. Hinta on 19,49 €. Viini on uutuus Alkossa ja todennäköisesti kukaan meistä ei ollut tätä aikaisemmin maistanut.
Alkon sivuilta löytyi melko tarkka selvitys viinin valmistuksesta ja kypsytyksestä: 5–7 päivän kylmämaseraatio, jota seurasi viinikäyminen kuorien kanssa 16–24 päivän ajan. Malolaktinen käyminen ennen kypsytystä. Kypsytys 12 kuukautta tammitynnyreissä, joista kolmasosa uusia. Lisäksi 24 kuukauden pullokypsytys.
Viiniarvio:
Ulkonäkö: Kirkas, rubiininpunainen, keskisyvä väri. Reunalla väri taittuu tiilenpunaiseen, leveä vetinen rengas. Raskas viskositeetti – viiniä pyöräyttäessä lasissa jää lasiin paksut hitaasti valuvat kyyneleet. Ei sakkaa tai pirskahtelua.
Tuoksu: Tuoksu on puhdas, voimakas ja houkutteleva. Ensimmäisenä havaitsen melko paahteisen tammen ja savuisuuden jota seuraa kypsä hedelmä. Seuraavalla nuuhkaisulla alkaa löytymään kehittyneempiä aromeja – nahkaa, viikunaa, sekä yrttejä. Hedelmäisyyttä viinistä löytyy ja muistuttaa tummia ja punaisia marjoja.
Maku: Kuiva, runsas hapokkuus, kohtalainen viipyilevä tanniinisuus. Keskitäyteläinen, raikas ja hedelmäinen maku. Paljon punaisia marjoja, puolukkaa ja karpaloa. Alkoholi tasapainossa hedelmäisyyden kanssa.
Ensimmäisellä maistelukerralla viini oli hyvinkin nuorekas ja haki vielä tasapainoa. Tuoksun perusteella odotin täyteläisempää ja runsaampaa viiniä. Maku olikin yllättävän hapokas ja kevyt. Tanniini hiipii salakavalasti ja jättää kuivattavan suuntuntuman. Kokonaisuus oli kuitenkin tyylikäs ja miellyttävä ja viiniä juo mielellään useammankin lasillisen.
Maistoin ja arvioin viinin päivällä keskikokoisesta viinilasista ja myöhemmin illalla uudestaan isosta burgundi-lasista (Riedel-XL). Burgundi-lasissa viinin hapokkuus pehmeni huomattavasti ja muuttui tasapainoisemmaksi. Lasissa viini aukesi mukavasti ja viini olisikin päivällä kannattanut dekantoida edes hetkeksi ennen nauttimista ja panostaa oikeaan lasiin. Toinen maistelukerta sai minut todella pitämään tästä viinistä ja korjasin pisteitä ylöspäin.
Wineserver viiniklubin matka suuntasi tällä kertaa Espanjaan. Matkamme alkoi lentämällä Brysselin kautta Bilbaoon. Alkuperäiset lentomme oli peruttu Lufthansan lakon syystä, mutta Lomalinjan matkatoimisto sai meille nopeasti järjestettyä korvaavat lennot eikä se matkasuunnitelmaamme pahemmin vaikuttanut.
Bilbaossa meitä oli vastassa sympaattinen englantia puhuva opas ja vietyämme matkalaukut hotellille kiertelimme Bilbaon ympäristöä ja keskustaa. Bilbao oli aikanaan merkittävä satama- ja teollisuuskaupunki. Nykyään sen mielenkiintoinen arkkitehtuuri, rikas taidetarjonta ja herkullinen ruokakulttuuri houkuttelevat kaupunkiin yli miljoona matkailijaa vuodessa. Kierroksemme päättyi kaupungin tunnetuimpaan maamerkkiin, Frank Gehryn suunnittelemaan vuonna 1997 perustettuun Guggenheimin museoon. Museokierroksen jälkeen jatkoimme raitiovaunulla vanhaan kaupunkiin. Ilta kului baareja kierrellen ja paikallisia tapaksia, pintxokseja, syöden.
10.9 Rioja
Aamulla hyvästelimme Bilbaon ja lähdimme bussilla kohti Riojaa. La Rioja on väkiluvultaan Espanjan pienin itsehallintoalue, mutta Riojan viinialue on Espanjan merkittävimpiä viinialueita. Kaksi tuntia myöhemmin saavuimme Marques de Riscalin pihaan. Vuonna 1862 perustettu Marques de Riscal on alueen vanhimpia yhä toiminnassa olevia viinitaloja. Aloitimme kierroksen pihan viinitarhoilta. Tempranillo on Riojan päälajike, mutta nämä köynnökset olivatkin Cabernet Sauvignonia, jotka tuotiin jo 1800-luvulla Bordeaux’sta. DOCa Riojan säännökset sallivat yhä lajiketta käytettävän pieninä määrinä sekoituksissa, mutta uusien köynnösten istuttaminen on kiellettyä. Kyseiset köynnökset on istutettu 1970-luvulla.
Viinikellarin rakennukset ovat peräisin vuodelta 1860-luvulta. Kontrastina rakennuksen edestä löytyi huippumoderni rypäleiden lajittelupöytä odottamassa kohta alkavaa sadonkorjuuta. Ensin tertut tarkistetaan käsityönä lajittelupöydällä jonka jälkeen rypäleet irrotetaan rangoista koneellisesti. Seuraavaksi tietokone kuvaa jokaisen rypäleen ja hylkää huonokuntoiset, väärän kokoiset, väärän väriset tai rikkoontuneet rypäleet ampumalla ne paineilmalla roskiin. Laite oli kuulemma maksanut paljon, mutta täällä rahassa ei tingitä viinin valmistuksessa tai vieraiden viihtyvyydessä. Vieressä nouseekin Frank Gehryn suunnittelema futuristinen kylpylähotelli ravintoloineen.
Tutustuimme viini valmistusprosessiin ja viinikellareihin ja toki maistelimme viinejä. Vierailun lopuksi nautimme lounaan hotellin Michelin-ravintolassa. Viiniteema oli vahvasti esillä annoksissa, kuten viinirypäleistä tehty kaviaari. Ruoat olivat upeita ja kauniit maisemat hotellin ylimmästä kerroksesta Riojan yli kruunasi sen.
Lounaan jälkeen suuntaamme pieneen mutta viinikaupunkina merkittävään Haron kaupunkiin. Vierailimme C.V.N.E:n, tuttavallisesti Cunen, viinitilalla. Cune-nimi on aikanaan tullut etiketintekijän virheestä. Hän luuli kyseessä olevan jonkun nimi. Compañia Vinicola del Norte de España on nimenä liian pitkä ja yleinen ja myös lyhenne CVNE on hankala, jos baarissa haluaa tilata juotavaa. Cune onkin paljon helpompi lausua ja ymmärtää ja uusi nimi otettiin käyttöön. Täälläkin on nähtävissä kuuluisan arkkitehdin kädenjälki. Viinikellarin pylväättömän rakennuksen on suunnitellut Gustave Eiffel. Maan alta löytyy myös vanhimpien viinien varasto, Cemetary. Siellä on säilytetty historiallisesti merkittävimmät pullotteet. Kierroksen jälkeen meitä odotti kattava tasting Cunen ja heidän toisen merkin, Viña Realin, viinejä. Ehdottomasti matkan paras tasting.
Illalla majoituimme Riojan 150 000 asukkaan pääkaupunkiin Logroñoon. Logroñon Calle Laurel kuhisi ihmisiä matkalla tapasbaarista toiseen. Lähes kaikissa baareissa tiskit notkuivat herkkuja, mutta löytyi sellaisiakin baareja, jotka olivat erikoistuneet vain yhdenlaiseen tapakseen. Par Paganosissa oli tarjolla vain possuvartaita. La Tavinasta löytyi laaja valikoima viinejä ja yläkerrasta viinikauppa.
11.9. Rioja
Aloitimme päivän vierailemalla Dinastia Vivancon viinimuseossa. Museosta löytyi kaikkea mahdollista viiniin liittyvää Picasson maalauksista tuhansia vuosia vanhoihin työkaluihin ja puristimiin. Viinimuseo on oikeutetusti voittanut lukuisia palkintoja ja täällä kannattaa matkalla poiketa jo talon viinien takia. Talon puutarhasta löytyy satoja eri lajikkeita ja paikallisten jo lähes kadonneiden lajikkeiden elvyttäminen on heille tärkeää. Tuotantotilat ja kellarit olivat täälläkin upeat ja viinit yllättivät positiivisesti. Kierroksen päätteeksi maistelimme talon Crianzan ja Reservan ja kaupan puolella oli mahdollista jatkaa maistelua viinibaarissa. Itse valitsin maisteltavaksi vielä lajikeviinit Mazuelosta sekä Maturana Tintasta ja valkoisen Viura – Malvasia – Tempranillo Blanco sekoituksen.
Iltapäivällä lounaan jälkeen vierailimme Finca Valpiedran viinitilalla. Talo on perustettu vuonna 1999 ja edustaa modernia Riojalaista tyyliä. Finca Valpiedra kuuluu Grandes Pagos de España yhdistykseen joka määrittelee, että kaikki tarvittavat rypäleet kasvatetaan itse omilla viinitarhoilla. Riojassa yleensä tapana on oman rypälesadon lisäksi ostaa viininviljelijöiltä rypäleitä. Talo tuottaa vain kahta viiniä: Cantos de Valpiedra sekä Finca Valpiedra Reservaa.
Viinitarhat sijaitsevat aivan Ebro-joen mutkassa ja maaperä koostuu nyrkin kokoisista kivistä. Nimi Valpiedra tarkoittaa suomeksi kivilaaksoa. Aiemmin maat ovat olleet joen pohjaa. Suuret kivet keräävät päivisin lämpöä ja luovuttavat sitä yöllä köynnöksille. Näin rypäleet kypsyvät nopeammin ja täällä olikin jo sadonkorjuu täydessä vauhdissa, kun muilla vierailluilla tiloilla arveltiin korjuun alkavan vasta kahden viikon kuluttua. Kiersimme eri tarhoilla maistelemassa rypäleitä köynnöksistä ja innokkaimmat osallistuivat myös sadonkorjuuseen. Pääsimme myös maistamaan vastapuristettua rypälemehua. Tämä on viinimatkailua parhaimmillaan. Tilan kaupasta mukaan lähti jo hieman kypsempi vuoden 2001 Reserva.
12.9 San Sebastian
Matkalla Riojasta San Sebastianiin poikkesimme Txakolia tuottavalla Hiruztan viinitilalla. Tätä raikasta ja hieman pirskahtelevaa viiniä nautitaan Baskimaassa pintxosten kanssa. Hiruztan Txakoliin ei ole lisätty lainkaan hiilidioksidia kuten joidenkin muiden tuottajien viineihin, vaan kuplat muodostuvat ensimmäisen alkoholikäymisen yhteydessä suljetuissa tankeissa. Tämä viini yllätti monet positiivisesti ja monta pulloa lähtikin kaupasta meidän matkaan. Helsingissä Hiruztan Txakolia löytyy Latvasta ja Copas y Tapaksesta ja Tampereella sitä myy Inez.
San Sebastiania pidetään yhtenä koko Espanjan kauneimmista rantakaupungeista. Vuosien 1880 ja 1950 välillä se oli kuninkaallisten ja aateliston kesänviettokohde. Sää oli iltapäivällä pilvinen ja päädyimme vanhaan kaupunkiin lounaalle kiertelemään pintxos-baarista toiseen ja maistettua tuli myös paikallinen siideriä.
Tällä hetkellä koko Espanjan ruokakulttuurin maine nojaa vahvasti baskimaan ravintoloiden harteilla. San Sebastianissa onkin enemmän kuin yksi Michelin-tähti neliökilometriä kohden. Illalla kävimme syömässä Michelin-tähden ravintolassa Kokotxassa. Pitkään maistelumenuun kuului toinen toistaan kauniimpia annoksia, jotka myös maistuivat upeilta. Viineiksi valitsimme lähialueiden erikoisempia viinejä. Tämä oli todella herkullinen päätös meidän matkalle. Sunnuntaina oli vuorossa kotimatka.
Kuva: Arja Halme
Ensi kevään viinimatka Champagneen on jo myyty loppuun, mutta syksylle on suunnitelmissa upea viinimatka Veronaan. Matka tulee myyntiin syksyn aikana. Liity viiniklubin postituslistalle niin saat tietoa tulevista matkoista ja tastingeista.
Kävin maistamassa Alkon elokuun parikymmentä viiniuutuutta. Viinit maistelin sokkona ja tähän olen listannut itseäni kiehtovimmat ja kiinnostavimmat viinit.
Valkoviinit
Valkoviineistä kiehtovin oli jo aiemminkin keväällä maistamani Wolf Blass White Label Chardonnay 2013 (26,90€). Se oli viimeinen maistetuista valkoviineistä ja heti erottui joukosta. Tammisuus oli hienostunutta ja miellyttävä hapokkuus, mineraalisuutta, kypsää sitrushedelmää. Paras hinta/laatu-suhteelta oli eteläafrikkalainen Frisky Zebras Whispering White (7,79€). Maku oli runsas ja hedelmäinen, kypsää keltaista hedelmää, ja siinä oli hyvät hapot. Viini on Colombardin ja Sauvignon Blancin sekoitus. Hyvä löytö alle kympin viiniksi.
Punaviinit
Paras punaviini oli mielestäni Kanook Estate Cabernet Sauvigon 2012 (29,90€). Viini tulee Australiasta Coonawarran alueelta punertavasta terra rossa maaperästä. Viiniä on saatavilla Alkosta 800 pullon erä. Jo tuoksu oli pehmeä ja houkutteleva, tammea ja kypsää hedelmää. Maku oli kehittynyt ja miellyttävän tasapainoinen, tammen paahteisuutta, kuivattua luumua, tanniinia.
Toiseksi parhaat pisteet sai Bodegas Bilbainas La Vicalanda Gran Reserva 2009 (39,90€) Espanjan Riojasta. Tätäkin on saatavilla vain 600 pullon rajoitettu erä. Maku on täyteläinen, tamminen, tanniininen ja kehittynyt. Maussa kypsää hedelmää, luumua ja tummaa kirsikkaa.
Paras punaviinilöytö tulee Italian Umbriasta. Perticaia Montefalco Rosso 2012 (14,90€). Päärypälelajikkeena on Sangiovese (70%) ja loput on Sagrantinoa ja Colorinoa. Maussa hapankirsikkaa ja karpaloa. Tanniinisuus on vielä hyvin voimakasta ja tämä pullo kannattaakin hankkia viinikokoelmaan kypsymään muutamaksi vuodeksi.
Kesällä viininmaistelut ovat jääneet vähemmälle ja aika on kulunut pitkälti Suomea kierrellen ja festareilla työskennellen. Viinimatkailua Suomessa ei vielä kovin hyvin pysty harrastamaan, mutta juomien ystäville täältä löytyy paljon uusia kiehtovia pienpanimoita ja tislaamoja, joiden kotimaisista raaka-aineista valmistetut tuotteet kestävät kansainvälisenkin vertailun. Matkaoppaaksi olutkiertueelle sopii hyvin viiniklubimme olutkouluttajan Santun kirjoittama Suomalaiset Pienpanimot.
Seinäjoen Vauhtiajojen yhteydessä kävin Mallaskosken panimolla lounaalla. Tapasin myös paikan omistajan, joka esitteli minulle tuotantotilat. Kuuden oluen maisteluannos ei ollut hinnalla pilattu. Sen sai 8 euron hintaan ja oluen kanssa maistui pulled pork rieska. Oluet olivat oman tyylinsä selkeitä edustajia ja samalla talon puhdaspiirteinen tyyli tuli tutuksi.
Olin jo keväällä sopinut vierailevani Kyrö Distillery Companyssa Isossakyrössä sopivan tilaisuuden tullessa. Seinäjoelta sinne oli lyhyt ajomatka. Lauantaina oli aurinkoinen päivä ja paikka kuhisi vierailijoita. En tiedä vaikuttiko siihen vieressä järjestetty Sirpistä Puimuriin –tapahtuma, vai pari päivää aikaisemmin voitettu titteli maailman parhaana Gin & Tonic gininä.
International Wine and Spirit Competition on alan arvostetuimpia kilpailuja ja tuomaristo valitsi Kyrön Napue ginin voittajaksi 150 kilpailijan joukosta. Oman maailman parhaan Gin&Tonicin valmistat seuraavasti: laita lasiin paljon jäitä ja kaada päälle 4 cl Napue Giniä ja 12 cl Fever Tree Indian Tonicia, sekoita varovasti lusikalla ja lisää koristeeksi rosmariininoksa ja muutama karpalo.
Aurinkoisella terassilla juoma maistui ihanan virkistävältä. Tislaamo alun perin perustettiin tuottamaan ruisviskiä. EU:n lakien mukaan tisleen täytyy ensin kypsyä kolme vuotta tammitynnyrissä ennen kuin sitä voidaan kutsua viskiksi. Eli viime vuonna perustetulla tislaamolla kestää vielä kaksi vuotta kunnes ensimmäinen virallinen viski saadaan markkinoille. Tällä hetkellä tarjolla on Juuri raakatislettä sekä 4 kk tammitynnyrissä kypsytettyä Versoa.
Gin taas ei vaadi kypsytystä ja se onkin paljon nopeammin valmista myytäväksi. Kyseessä ei ole tuote vain helpon kassavirran saavuttamiseksi vaan vakavasti otettava ja trendikäs tuote. Napue Gin valmistetaan ruistisleestä johon on lisätty 16 eri maustetta. Tärkeimmän gin-mausteen katajanmarjan lisäksi paikallisilla marjoilla ja kasveilla on tärkeä merkitys. Oman leimansa ginille antaa tuoreena tislatut karpalo, tyrni, koivu ja mesiangervo.
Nimeä ginille ei ole tarvinnut kaukaa hakea. Napuen taistelun muistomerkki sijaitsee tislaamolta vain sadan metrin päässä ja myös etiketin fontti on sama kuin muistomerkin kaiverruksessa. Kuvankauniissa maisemissa tuoksui mesiangevo.
Hieman jäi aikaa lomailuunkin. Seinäjoelta suuntasimme Salon tuntumaan Meri-Teijoon pariksi päiväksi golfailemaan ja grillailemaan. Juomat tulivat kylän omasta pienpanimosta. Mathildedalin Kyläpanimo perustettiin viime vuonna ja kapasiteettia ollaan jo laajentamassa. Tällä hetkellä kolmessa tankissa valmistetut oluet viedään käsistä eikä kaikille halukkaille niitä riitä. Panimon yhteydessä on pieni kyläkauppa ja oluita pääsee maistelemaan viereisessä Terho-ravintolassa. Helsingissä oluita löytyy Ruoholahden Citymarketista. Maistelusetistämme löytyi rosmariinilla maustettu Rölssi kesäale, La Mer APA, Teijo IPA ja Valssi tumma lager. Osa oluista on valmistettu yhteistyössä Rekolan Panimon kanssa.
Pienpanimoilla ja tislaamoilla tuntuu menevän hyvin tällä hetkellä, vaikka toimintaympäristö ei lakien, sääntelyiden ja verojen johdosta kovin helppoa tai kannattavaa ole. Tekemisestä löytyy sellaista intohimoa, ettei sitä muut tahot pysty tukahduttamaan.
