Wineserver.fi - Sivu 35 49:stä - ohjaa sinut viinien maailmaan

Alfred Reinisch Itävalta tasting 24.10.2011

09/11/201126/07/2022By Tomi Naarvala2 min read

Itävaltalainen viinintekijä Alfred Reinisch käväisi Suomessa ja Pernod Ricardin Kaisa Kavekari järjesti hänet viiniklubillemme esittelemään erityisesti hänen Sankt Laurent rypäleestä valmistettuja viinejä. Heti alkuun on pakko tunnustaa, etten ennestään tuntenut kyseistä rypälelajiketta. Esitelmän aikana selvisi, että lajike on Pinot Noirin ja jonkin vielä tunnistamattoman lajikkeen risteytys. Ranskan puolella rypäle tunnetaan nimellä Saint Laurent, ja Ranskasta sisterssiläismunkit ovat tuoneet rypäleen alueelle n.200 vuotta sitten. Alfred Reinisch on perheyhtiö, jonka viinitilat sijaitsevat Thermenregion- viinialueella ja vuosituotanto on n. 70 000 pulloa. Thermenregion sijaitsee samalla leveysasteella kuin Burgundi, ilmasto on samankaltainen viileine öineen ja maaperä vaihtelevaa, kalkkipitoista savista maata.

Maistoimme seuraavat Alfred Reinisch punaviinit:

Sankt Laurent Selektion 2008
Sankt Laurent Reserve 2007
Sankt Laurent Reserve 2009
Pinot Noir Reserve 2008

Vaikka ensimmäiset kolme viiniä olivatkin samasta rypäleestä, oli niissä selkeitä eroja. Suurimmilta osin erot johtuivat tammen käytöstä, tosin viinit olivat myös vielä melko nuoria. Ensimmäinen viini, Selektion, oli ikääntynyt 12kk 5-7 vuotta vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Maussa oli hapokasta marjaisuutta, hedelmäisyyttä, raikkautta sekä aavistus lakritsaa.

2007 Reservessä 1/3 viinistä oli ikääntynyt uudessa tammessa 12kk. Maku olikin täyteläinen, tamminen, mukana tummaa suklaata ja nahkaa. Seuraavassa Reservessä vuodelta 2009 tammi ei dominoinut samalla tavalla vaan tammen käyttö on ollut tyylikkäämpää ja viinin maku oli hedelmäisempi. Pinot Noir oli jonkin verran tamminen, kevyempi marjainen viini. Maussa oli hapokkuutta ja kahvin aromeja. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten nämä viinit kehittyvät. Omia suosikkejani olivat Reservet. Kumman niistä sitten valitsisin riippuisi tilanteesta ja viinin kanssa nautittavasta ruoasta.

Paikkana oli tuttuun tapaan Classic Wine Cellars ja paikalle olikin saapunut runsas joukko innokkaita viiniharrastajia. On hauska päästä maistelemaan tuntemattomampia viinejä ja vielä itse viinintekijän opastuksella.

Viini

Viinimessut Confidential

01/11/201110/01/2013By Tomi Naarvala3 min read

Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä –messut takanapäin ja ensimmäistä kertaa vietin nämä messut tiskin ”väärällä” puolella, eli töissä. Hauskaahan tämä näinkin oli, vaikka ei messuja ehtinytkään kiertelemään. Paikalla oli paljon viineistä innostunutta väkeä, viiniklubilaisiani (kiva kun kävitte moikkaamassa), muita tuttuja kasvoja, viinejä, ja niitä lipukkeita. Viinien maahantuojan ominaisuudessa tekee mieli tuoda muutamia messuihin liittyviä asioita esiin. Nämä ovat kuitenkin henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta työnantajani kantaa.

Me emme ole messuilla niiden lipukkeiden takia, vaan haluamme antaa kuluttajille mahdollisuuden kokeilla erilaisia viinejä. Messut antavat mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja suositella kuluttajalle jotain hänelle mieluisaa viiniä, jota hän voi sitten jatkossa ostaa kotiin Alkosta tai tilata ravintolasta. Suurin osa messuilla mukanaolevista viineistä onkin saatavilla Alkosta, toki muutamia erikoisempiakin viinejä on usein mukana, jotta asiaan enemmän vihkiytyneet kuluttajat saisivat hekin messuilta jotain uusia kokemuksia. Tarkoituksenamme ei siis ole haalia mahdollisimman suurta määrää lipukkeita.

Messut ovatkin meille markkinointikustannus, sillä lipuista saatu hyöty tuskin korvaa edes viinejä, kuten Mika Vanne omassa blogissaan tuokin asian selkeästi esille: ”Toinen mieltäni vaivaava asia on messujen epätasainen tulonjako. Messujen ravintolayhtiö käyttää hyväkseen monopoliasemaansa monopolivaltiossa. Viinilehti järjestää messut, maahantuojat maksavat ja rakentavat messuosastot, tuovat viinit paikalle, tarjoilevat ja siivoavat jäljet. Ravintolayhtiö myy viiniliput ja kerää tilitykset. 2,50€ hintaisesta juomatiketistä ravintolayhtiö rohmuaa minimaalisella osallistumisella 1,317€, näytteilleasettaja saa kaikkien kulujensa katteeksi 0,715€ ja loppu 0,468€ menee verona valtiolle. Tämäkö on sitä reilua kauppaa?”

Miksi näitä lippuja sitten käytetään? Jo laki vaatii, että yleisölle avoimessa messutilaisuudessa ei esiteltäviä alkoholijuomia saa tarjoilla tai maistattaa ilmaiseksi. Ja kuvitelkaapa messut, joissa viini olisi täysin ilmaista. Minkälaista väkeä se keräisi paikalle, kuinka moni teistä enää messuille mahtuisi mukaan, tai kuinka moni sinne enää edes haluaisi.

Meidän kannalta halvemmat liput ja pienemmät maisteluannokset olisivat paras ratkaisu. Näin samalla rahalla voisi maistella useampaa viiniä ja sekä asiakas että maahantuoja hyötyisivät eniten.

Muuten messut olivat suuri menestys ja houkuttelivat paikalle paljon vanhoja ja uusia viinien ystäviä. Samaan aikaan järjestettiin kirja- sekä musiikkimessut ja messukeskuksessa vieraili neljän päivän aikana yhteensä 80 851 kävijää (kävijäennätys) (to 11 821, pe 22 164, la 26 509 ja su 20 357). Kävijöistä 76 % vieraili Viini, ruoka & hyvä elämä- tapahtumassa. Tässä luvussa pitää vielä huomioida, että viinialue oli kielletty alle 18-vuotiailta.

Kuvia en tällä kertaa ottanut, mutta tähän kirjoitukseen sopivia messukuvia voi minulle lähettää, niin voin sellaisen lisätä.

Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä täyttämällä lomake tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

Viini

Espanja tasting 13.10.2011

24/10/201110/01/2013By Tomi Naarvala2 min read

Illan teemana olivat espanjalaiset viinit, tosin vertailun vuoksi mukana oli myös chileläinen ja australialainen punaviini. Aloitimme kuitenkin sokkona maistetulla Torres Natureolla. Yllättävän helposti se tunnistettiinkin alkoholittomaksi viiniksi, muuten maku on raikas ja hedelmäinen ja selkeästi pirskahteleva. Sen vierellä maistettiin hedelmäinen ja kukkainen Torres Esmeralda ja kyllähän se alkoholi tuo viiniin oman elementtinsä. Maku on täyteläisempi ja pidempi. Natureo onkin hyvä vaihtoehto ravintolassa jos ei alkoholia pysty nauttimaan, ja mielenkiintoista olisikin päästä kokeilemaan tämän toimivuutta erilaisten ruokien kanssa.

Punaviineissä aloitimme kahdella Cabernet Sauvignonilla, Tarapacan Gran Reservalla ja Torresin Mas la Planalla. Edellisellä kerralla olimme jo maistaneet Torresin Mas Borras Pinot Noirin ja se saikin innostumaan hankkimaan Mas La Planan maistettavaksi. Pinot Noir tai Cabernet Sauvignon eivät ole tyypillisiä rypälelajikkeita Espanjassa, mutta Miguel Torres on halunnut näillä viineillä todistaa pystyvänsä tuottamaan huippulaatuista viinejä myös näistä lajikkeista. Vertailun vuoksi mukana oli sitten Tarapacan Gran Reserva Chilestä. Chilessä kun tuotetaan paljon Cabernet Sauvingonia ja oli mielenkiintoista verrata näitä viinejä keskenään ja miettiä onko Mas la Planan 2,5 kertainen hinta perusteltua. Tästä parista Mas la Plana valittiin selkeästi paremmaksi ja viini vielä kehittyisi useamman vuoden ajan.

Seuraavat viinit olivat Plan B Shiraz Australiasta sekä Torresin Salmos Prioratista. Salmos on Garnachan, Cariñenan ja Syrahin sekoitus ja Plan B:ssa on Shirazin lisäksi 5% Tempranilloa. Plan B on melko uusi tuote Alkossa n. 12 euron hinnalla ja se osoittautuikin illan positiivisimmaksi yllättäjäksi, kun taas Mas la Plana ja Salmos olivat odotetusti todella hyviä viinejä 40 ja 27 euron hintaisina.

Maistetut viinit:

Torres Natureo
Torres Esmeralda
Tarapaca Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2010
Torres Mas la Plana 2007
Plan B Shiraz 2009
Torres Salmos 2008

Viini

Pinot Noir tasting 21.9.2011

27/09/201110/01/2013By Tomi Naarvala3 min read

Maistelimme Pinot Noir viinejä ympäri maailman Beverage Partners Finlandin Jyrki Tarvosen kanssa.

Jyrkin sitaatti ’rautanyrkki silkkihansikkaassa’ sopiikin tämän lajikkeen viineihin oikein hyvin. Innostuimme aiheesta sen verran paljon, että päätimmekin antaa klubilaisten kertoa meille viineistä maistettuaan ne ensin sokkona.

Pinot Noir rypälettä (PN) pidetään haastavana kasvattaa, mutta onnistuttuaan siinä se on kaiken ylimääräisen vaivan arvoinen. Rypäle on altis homeelle ja liika kuumuuskaan ei ole hyväksi. PN vaatii lyhyemmän kasvukauden ja sitä pidetään viileämmän ilmaston rypäleenä, joka kuitenkin tarvitsee riittävästi lämpöä kypsyäkseen kunnolla. Yöt saisivat olla viileät, jotta raikkaus ja hapokkuus säilyisivät.

PN on vanhimpia lajikkeita ja hyvin herkkä mutaatioille. PN mukautuukin hyvin uusiin olosuhteisiin, mutta alkuperäiset toivotut ominaisuudet eivät välttämättä siirrykään mukana ja lopputulos eroaa odotetusta. Pinot perheeseen kuuluvat Pinot Noir, Pinot Blanc, sekä Pinot Gris ovatkin oikeastaan samaa lajiketta, sillä näillä kaikilla on sama DNA. Tärkein Pinot Noirin alue on Ranskan Burgundi, mutta Pinot Noir viinejä valmistetaan lähes kaikkialla, tosin viljelymäärät eivät vedä vertoja Cabernet Sauvignonille.

Ensimmäistä kertaa viiniklubissamme maistelimme vain yhtä rypälelajiketta ja mielenkiintoista olikin havaita, kuinka paljon eri maissa tuotetuissa viineissä oli eroja. Tosin suurimmat erot taitavat johtua valmistustyylistä eikä niinkään ilmastosta, ja alkuperän päätteleminen ei ollutkaan ihan helppoa. Muissa maissa viinit olivat tummia ja täyteläisiä pehmeine tanniineineen ja niissä tammi oli hallitsevaa, kun taas ranskalainen viini erottui selkeästi joukosta ollen paljon kevyempää, raikkaampaa ja hapokkaampaa. Mielenkiintoista olikin se, että ranskalainen viini oli viettänyt 18 kk tammessa kun taas tammisemmat viinit Espanjasta ja Kaliforniasta olivat tammessa vain puolet ajasta eli 9 kk. Uusien tammitynnyreiden osuus ja niiden paahtoaste ovatkin näissä pääroolissa, mikä on vähän sääli, sillä rypälelajikkeen omat ominaisuudet peittyvät.

Maistetut viinit:

Rotari Rosé, Italia
Aliwen Reserva Pinot Noir, Chile, 2008
Fog Head Pinot Noir, USA, 2008
Torres Mas Borras, Espanja, 2008
Château de Mercey Maranges 1er Cru Les Clos Roussots, Ranska, 2007
Clos Henri Pinot Noir, Uusi Seelanti, 2008

Aloitimme maistelun kuohuviinillä muistutuksena Pinot Noirin merkittävästä roolista maailman kuohuviineissä ja etenkin samppanjassa. Sen jälkeen seurasivat Chile, Yhdysvallat ja Espanja. Näissä viineissä tammi oli melko merkittävässä roolissa, mutta erojakin viinien välillä löytyi, niin hinnassa kuin täyteläisyydessäkin. Lähemmäs 30 euroa maksava Espanjan Mas Borras oli selvästi intensiivisempi, pidempi ja tasapainoisempi kuin alle kymmenen euron Chileläinen Aliwen. Yhdysvaltalainen Fog Head oli sitten näiden kahden välimaastossa. Ranskalainen viini oli väriltään ja maultaan kepeämpi erottui selkeästi joukosta. Toiset pitivät tästä ja toiset ei. Pisteet eri viinien välillä menivät todella ristiin ja on mahdotonta laittaa näitä järjestykseen. Laadullisesti viinit olivat hyviä ja omat mieltymykset sitten ratkaisivat. Mutta jos yksi viini pitää valita voittajaksi, niin se olisi varmaankin viimeisenä maistettu Uuden Seelannin Clos Henri, jonka maku oli selvästi kaikkien mieleen. Viinien seuraksi tarjolla oli patonkia ja Comte juustoa.

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja mielenkiintoinen tilaisuus. Kiitokset kaikille lukuisille osallistujille sekä tietenkin vierailevalle isännälle Jyrkille.