Pasi Ketolainen Winestatelta tuli kertomaan meille itävaltalaisista viineistä. Saimmekin oikein perusteellisen käsityksen aiheesta, sillä maistettavana oli yhdeksän viinitaloa Itävallan eri viinialueilta, ja jokaisesta talosta useampaa viiniä. Viinit ovat saaneet huippuarvosteluja alan lehdissä ja itse pidin varsinkin maistetuista valkoviineistä. Suurin osa oli paikallista yrttisen mausteista Grüner Veltliner rypälettä, mutta oli mukana myös raikkaita Rieslingejä, sekä muutama Gemischter Satz, eli useamman rypäleen sekoitus, ja lisäksi maistoimme joitakin punaviinejä. Gemistchter Satz valmistetaan samassa viinitarhassa kasvavista useista eri lajikkeista, jotka kerätään ja valmistetaan viiniksi kerralla, eli kyseessä on ns. Fiel Blend. Lopputuloksena on todella aromikas ja monivivahteinen viini.

Pasin mukana oli myös yllätysvieras Michael Thurner.  Hän on aiemmin ollut Austrian Wine Marketingin toimitusjohtaja ja nykyinen Austrias Fine Brands tj. Hän kertoi meille Itävallasta viinimaana ja sen nykytrendeistä.

Itävallan viiniviljelyalueet sijaitsevat samalla leveysasteella kuin Burgundikin. Myös täällä valmistetaan tyylikkäitä punaviinejä Pinot Noir lajikkeesta, sekä sen sukulaisesta Sankt Laurentista. Kylmän alueen viinit ikääntyvät parhaiten ja Itävallassa keskilämpötila onkin vain 8-10 astetta vuodessa kun se esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on 12 astetta. Rypäleet ehtivät kypsyä kunnolla säilyttäen kuitenkin hapokkuuden ja lopputuloksena syntyy raikkaita viinejä. Valkoviinit ovat kuivia, monivivahteisia, eikä niissä käytetä tammikypsytystä, sillä makua riittää muutenkin. Punaviineissä tammen käyttö vaihtelee kevyestä voimakkaampaan, mutta harvoin tammen maku on liian dominoiva.

Tilat ovat pieniä perheomisteisia. Itävalta tuottaa vain yhden prosentin maailman viineistä ja kolme neljäsosaa tuotannosta kulutetaan maan sisällä. Vienti suuntautuukin lähinnä hienoihin ravintoloihin. Itävallassa suuresta osasta tuotannosta vastaa nuori viinintekijäsukupolvi, jolla on käytössä moderni teknologia ja joka panostaa kestävään kehitykseen – yli 10% tuotannosta on luomua.

Viinit eivät läheskään kaikki mahtuneet kuvaan ja niitä maisteltiin sitten suht ripeään tahtiin. Pasin asiantuntevassa ohjauksessa selviydyimme urakasta kunnialla ja poistuimme tyytyväisinä kotiin. Tilaisuus oli sinänsä ainutlaatuinen, että suurinta osaa viineistä ei ainakaan vielä Suomen markkinoilta löydy. Mutta ainakin WG Jurtschitschia, Domaine Wachauta, WG Johannsehof-Reinischiä, sekä WG Münzenriederiä löytyy alkon valikoimasta ja kesäkuussa alkon valikoima kasvaa Gemischter Satzilla.

Alfred Reinisch

Itävaltalainen viinintekijä Alfred Reinisch käväisi Suomessa ja Pernod Ricardin Kaisa Kavekari järjesti hänet viiniklubillemme esittelemään erityisesti hänen Sankt Laurent rypäleestä valmistettuja viinejä. Heti alkuun on pakko tunnustaa, etten ennestään tuntenut kyseistä rypälelajiketta. Esitelmän aikana selvisi, että lajike on Pinot Noirin ja jonkin vielä tunnistamattoman lajikkeen risteytys. Ranskan puolella rypäle tunnetaan nimellä Saint Laurent, ja Ranskasta sisterssiläismunkit ovat tuoneet rypäleen alueelle n.200 vuotta sitten. Alfred Reinisch on perheyhtiö, jonka viinitilat sijaitsevat Thermenregion- viinialueella ja vuosituotanto on n. 70 000 pulloa. Thermenregion sijaitsee samalla leveysasteella kuin Burgundi, ilmasto on samankaltainen viileine öineen ja maaperä vaihtelevaa, kalkkipitoista savista maata.

Maistoimme seuraavat Alfred Reinisch punaviinit:

  1. Sankt Laurent Selektion 2008
  2. Sankt Laurent Reserve 2007
  3. Sankt Laurent Reserve 2009
  4. Pinot Noir Reserve 2008
Alfred Reinisch viinit

Vaikka ensimmäiset kolme viiniä olivatkin samasta rypäleestä, oli niissä selkeitä eroja. Suurimmilta osin erot johtuivat tammen käytöstä, tosin viinit olivat myös vielä melko nuoria. Ensimmäinen viini, Selektion, oli ikääntynyt 12kk 5-7 vuotta vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Maussa oli hapokasta marjaisuutta, hedelmäisyyttä, raikkautta sekä aavistus lakritsaa.

2007 Reservessä 1/3 viinistä oli ikääntynyt uudessa tammessa 12kk. Maku olikin täyteläinen, tamminen, mukana tummaa suklaata ja nahkaa. Seuraavassa Reservessä vuodelta 2009 tammi ei dominoinut samalla tavalla vaan tammen käyttö on ollut tyylikkäämpää ja viinin maku oli hedelmäisempi. Pinot Noir oli jonkin verran tamminen, kevyempi marjainen viini. Maussa oli hapokkuutta ja kahvin aromeja. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten nämä viinit kehittyvät. Omia suosikkejani olivat Reservet. Kumman niistä sitten valitsisin riippuisi tilanteesta ja viinin kanssa nautittavasta ruoasta.

Paikkana oli tuttuun tapaan Classic Wine Cellars ja paikalle olikin saapunut runsas joukko innokkaita viiniharrastajia. On hauska päästä maistelemaan tuntemattomampia viinejä ja vielä itse viinintekijän opastuksella.

×

 

Hei!

Ota yhteyttä WhatsApp viestillä! Contact me with Whatsapp!

× Ota yhteyttä - Contact me