fbpx

Viininviljelyn historia

Viinin valmistus on tavattoman yksinkertaista. Tarvitaan vain kypsiä murskattuja rypäleita, joiden annetaan olla astiassa lämpimässä paikassa muutamia viikkoja. Tarvittava hiiva löytyy luonnostaan rypäleiden kuorista. Ei ole varmaa tietoa, milloin rypäleistä on alettu valmistaa viiniä, mutta arkeologisissa kaivauksissa viininvalmistuksen merkkejä on löydetty jo esihistorialliselta ajalta. Aluksi viiniä valmistettiin villinä kasvaneista rypäleistä. Vanhimmat havainnot viljellyistä köynnöksistä on löydetty Georgiasta 5000-luvulta eaa. Tämän jälkeen viini on levinnyt Välimeren itäosien kulttuurimaihin ja sieltä edelleen läntiseen Eurooppaan. Rooman valtakunnan aikana viiniköynnöksiä istutettiin mm. Ranskaan, Espanjaan, Saksaan ja jopa Englantiin asti. Rooman valtakunnan hajotessa 300-luvun lopussa Euroopan viinitarhat olivat levittäytyneet lähestulkoon niille seuduille missä ne tänä päivänäkin sijaitsee. Tämän jälkeen kristinuskon leviämisen myötä katolinen kirkko ja etenkin luostarilaitokset saivat merkittävän roolin viinin tuotannossa.

Tosin aikaisemmin viinit tuskin muistuttivat maultaan nykyaikaisia viinejä. Viiniruukkujen sisäpintoja oli vuorattu pihkalla estäämään hapettumista, niihin lisättiin makuaineita mm. hunajaa ja mausteita, ja niitä laimennettiin vedellä.

1800-luvulla viiniviljelmiä alettiin perustamaan Uuteen maailmaan: Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Pohjois-Amerikkaan. Pohjois-Amerikkalaisten pistokkaiden mukana Eurooppaan levisi tähän mennessä pahin vitsaus, viinikirva Phylloxera vastatrix, joka tuhosi suurimman osan Eurooppalaisista viiniköynnöksistä. Ratkaisuksi löytyi eurooppalaisten lajikkeiden ymppääminen amerikkalaisiin juurakoihin, jotka olivat kirvalle vastustuskykyisiä.

Viinin viljelytavoissa ei ole satojen vuosien saatossa tapahtunut merkittäviä muutoksia, mutta viinin valmistus on kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana huimasti. Tietokoneohjatut tuotantolaitokset ja lämpotilakontrolloidut käymisastiat mahollistavat laadukkaiden viinien valmistamisen sellaisillakin alueilla, joita pidettiin aiemmin liian lämpiminä.