1. Espanja on merkittävä viinintuottaja, jolla on maailman laajimman viiniviljelmät.
2. Pitkät perinteet – viiniä tuotettu yli 3000 vuotta.
3. Ruokakulttuuri – pienistä suupaloista maailman parhaimpiin ravintoloihin. Espanjassa syödään ulkona jatkuvasti ja iltaelämä on hyvin eläväistä.
4. Laadukkaat paikalliset rypälelajikkeet – osa hyvinkin paikallisia ja osa levinnyt ympäri maailmaa.
5. Jokaiselle löytyy sopivia viinejä, elegantin mineraalisista Galician valkoviineistä tuhteihin tammisiin Toron viineihin, unohtamatta kuohuvan Cavan ja väkevöidyn Sherryn monia tyylejä.
6. Erinomainen kohde viinimatkailuun – monipuolinen, helppo, turvallinen.
7. Viineissä on erittäin hyvä hinta laatusuhde. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta alueiden parhaimmatkin viinit maksavat vain muutamia kymppejä.
8. Vaihteleva maasto ja ilmasto – maata halkovat korkeat vuoristot ja jokilaaksot. Viinialueiden ilmastot vaihtelevat merellisestä välimerelliseen ja mannerilmastoon.
9. Maan viinilainsäädäntö on kehittynyt viime vuosina kovaa vauhtia ja kaikkien yllätykseksi myös perinteisimmillä alueilla. Riojassa voi nykyään tuottaa yhden tarhan Viñedos Singulares viinejä tai yhden kylän Vinos de Municipio viinejä, kuten myös Espumosos de Calidad kuohuviinejä. Prioratissa taas on mallia otettu Burgundista Vi de Finca, Vi de Vila, Vi de Paratge, Vinya Classificada ja Gran Vinya Classificada luokituksilla.
10. Uusia tuottajia ja alueita nousee esiin jatkuvasti. Myös yksittäisille tiloille myönnettyjen laatuluokitusten eli Vino de Pagojen määrä on kasvanut jo pariin kymmeneen.
Tervetuloa oppimaan lisää espanjalaisista viineistä Spanish Wine Scholar kurssille.
Vuoden Viinit 2018 -kilpailun tulokset on nyt julkistettu. Koko kilpailun voittajaviiniksi valittiin Domaines Schlumberger Riesling Grand Cru Saering 2014 Ranskan Alsacesta.
Tuomaristo luonnehti viiniä seuraavasti:
”Vaaleankeltaisen viinin avoin ja rehevä tuoksu on moniulotteinen, kypsän hedelmäinen, sitruksinen, hunajainen, hennon yrttinen ja hieman pähkinäinen. Viini on kuiva, erittäin hapokas ja sen maussa toistuu tuoksun moniulotteinen aromipaletti. Kypsä hedelmäisyys yhdessä tiukan hapokkuuden kanssa tekevät viinistä maukkaan ja tasapainoisen kokonaisuuden. Hieno tyylikäs viini, jolla on pitkä ja polveileva jälkimaku.”
21. kertaa järjestettyyn Vuoden viinit -kilpailuun ilmoitettiin jälleen tänä vuonna ennätysmäärä viinejä, yli 830. Olin mukana tuomaristossa neljättä kertaa. Yksin viinejä ei tarvitse tuomaroida, vaan mukana on aina 12-15 tuomaria. Jokainen laittaa sarjan viinit paremmuusjärjestykseen ja sarjan voittajaksi selviytyy parhaiten menestynyt viini. Koko kilpailun voittajaksi selviytyy oman sarjansa suvereenisesti voittanut viini.
Sarja 01: Euroopan punaviinit, hinta alle 12 euroa
Suomi sijoittui viidennelle sijalle sokkomaistelun MM-kilpailuissa Ranskan Bourgognessa. Voiton vei Ruotsin joukkue ja toiseksi sijoittui Englannin joukkue. Meitä paremmin menestyivät myös Luxemburgin ja Uuden-Seelannin joukkueet.
Viides sija kilpailussa oli lopulta hyvä suoritus. Kisassa oli paljon viinintuottajamaita mukana ja monilla joukkueet muodostuivat alan ammattilaisista, viinitekijöistä ja sommeliereista. Taakse jäivät Italian, Espanjan ja Ranskan joukkueet, sekä viime vuoden maailmanmestarimaa Kiina.
Parhaiten kilpailussa tällä kertaa menestyivät kuitenkin amatöörijoukkueet. Suomenkin joukkue muodostui lähinnä amatööreistä. Olin mukana ainoana viiniammattilaisena. Olen vuosia opettanut viinien maistelua ja arviointia Wineserver yritykseni tilaisuuksissa. Nyt oli aika laittaa itseni likoon ja erilaiset kilpailut ja tutkinnot antavat lisämotivaatiota viinien opiskeluun.
Minun lisäksi joukkueessa olivat Kimmo Räntilä, Erkki Piitulainen ja Samu Viljanen. Mukana matkassa oli myös Munskänkarnan Suomen puheenjohtaja Ari Tuutti. Muihin joukkueen jäseniin olen tutustunut Vuoden Viinit – kilpailun tuomaristossa, johon liityin mukaan valmistuttuani Viinimestariksi kolme vuotta sitten.
MM-joukkue: (takarivi vasemmalta) Tomi Naarvala , Erkki Piitulainen, Kimmo Räntilä, (eturivi vasemmalta) Samu Viljanen, Ari Tuutti. Taustalla Vosne-Romanéen viinitarhoja.
Osallistuin viininmaistelun MM-kilpailuihin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Osallistuminen kilpailuun ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Ensin tulee selvitä aluekarsinnasta sekä Suomen karsinnasta. Oma taival kilpailussa alkoi vuosi sitten viinimessuilla kun Erkki kutsui minut mukaan heidän treeniporukkaan. Olin syksyllä aloittanut WSET Diploma tutkinnon ja osallistumalla sokkomaisteluihin sain hyvää harjoitusta kevään suureen viinitenttiin, joka menikin kerralla läpi.
Vain viikkoa ennen Helsingin karsintaa päätimme Kimmon kanssa muodostaa joukkueen ja osallistua kilpailuun. Karsinta käytiin kahden hengen joukkueissa ja selvisimme mukaan Suomen finaaliin, jonka onnistuimme voittamaan. Kisajoukkueen täydensi toiseksi sijoittuneet Erkki ja Samu. Keväällä ja syksyllä harjoittelimme viinien tunnistamista lähes viikoittain ja sen lisäksi kävin ahkerasti messuilla ja niiden yhteydessä järjestetyillä luennoilla. Viinien tunnistamisessa tärkeintä ei ole makuaistin paremmuus, vaan muistijälkien luominen kertauksen kautta.
Vasemmalla joukkueet valmistautuvat kilpailupaikalla. Oikealla tuomarina toiminut Jancis Robinson ja Tomi Naarvala.
Sokkomaisteluakin on erilaista. Vuoden Viinit – tuomaristossa päämäärä on laittaa viinit paremmuusjärjestykseen laadun mukaan eikä tunnistaa viinin alkuperää. WSET tutkinnossa keskitymme viinin kuvailuun, sekä laadun ja kypsytyspotentiaalin analysointiin. Sokkomaistelukilpailussa yritämme vain löytää viinin rypäleen, alkuperämaan ja alueen, sekä vuosikerran. WSET tenteissä niillä on melko pieni painoarvo. Toisaalta jos kilpailuissa annettaisiin pisteitä viinien analyyseistä, saisivat kaikki maat yhtä paljon pisteitä ja lopulta oikea rypäle, maa, alue ja vuosikerta kuitenkin ratkaisisivat voittajan. Erilaiset aromien kuvaukset ovat hyvin subjektiivisia ja on vaikea sanoa kuka on oikeassa ja kuka ei.
Sokkona maistellessa kaikki aiemmin viineistä opittu tieto joudutaan ottamaan käyttöön. Eri rypälelajikkeilta löytyy tunnistusta helpottavia ominaistuoksuja. Maun perusteella voidaan todeta onko viinissä viileän ilmaston hapokkuutta vai lämpimämmän ilmaston kypsempää hedelmäisyyttä ja korkeampaa alkoholipitoisuutta. Kun tiedetään rypälelajike ja minkälaisesta ilmastosta viini tulee, tarvitsee enää tietää missä kyseisiä viinejä valmistetaan. Viinin terroir ei käsitä pelkästään alueen ilmastoa ja maaperää, vaan myös alueen kulttuuria ja viininvalmistusperinteitä. Esimerkiksi Riojassa viiniä kypsytetään usein amerikkalaisessa tammitynnyrissä, jonka aromi eroaa ranskalaisesta tammesta.
Viinin värin, aromin ja maun kypsyyden perusteella pystyy myös päättelemään minkä ikäistä viini on. Kun vielä tietää minkälaiset sääolosuhteet alueella on ollut siihen aikaan, voidaan tarkemmin valita oikea vuosi. Teoriassa viinin tunnistaminen ei ole tuon vaikeampaa. Käytännössä se ei niin helppoa olekaan, varsinkin kun viinit saattoivat tulla mistä tahansa ja rypälelajikkeita on tuhansia. Meksikolaisen Nebbiolon tunnistaminen on suorastaan mahdotonta (kilpailun 7. viini).
Kilpailun järjesti Ranskan suurin viinilehti La Revue du Vin de France. Puitteet kilpailulle olivat hienot. Kisapaikkana toimi Château de Gilly ja illallisen nautimme legendaarisessa Hospices de Beaunessa.
Château de Gilly (vas.), Hospices de Beaune (oik.)
Kilpailu etenee niin, että aluksi edessäsi on kolme tyhjää lasia. 10 minuutin välein kaadetaan aina uusi viini. Muutaman viinin voi siis jättää lasiin kehittymään, mutta yhden lasin tulee aina olla valmiina seuraavaa viiniä varten. Kilpailussa maistelut menivät joukkueella hyvin ja aikaa jäi eri vaihtoehtojen pohdiskeluun ja poissulkemiseen, mutta osassa viineistä päädyimme vääriin lopputuloksiin. Emme kuitenkaan tehneet typeriä virheitä. Vaikka harmitti hävitä Ruotsille, oli siinä myös jotain positiivista. He ovat lähteneet kilpailuun mukaan samoista lähtökuopista ja jos heille voitto on mahdollista, on se mahdollista myös Suomelle.
Sijoitukset:
1. Ruotsi, 2. Iso-Britannia, 3. Luxemburg, 4. Uusi-Seelanti, 5. Suomi, 6. Espanja, 7. Unkari, 8. Kanada, 9. Kiina, 10. Puola, 11. Ranska, 12. Brasilia, 13. Tanska, 14. Etelä-Afrikka, jaettu 15. Hollanti ja Yhdysvallat, 17. Sveitsi, 18. Venäjä, 19. Monaco, jaettu 20. Portugal ja Andorra, 22. Belgia, 23. Zimbabwe, 24. Italia.
Viinit:
Chasselas, Sveitsi, Fendant Fully, Cave des Armandiers, 2015
Vermentino, Ranska, Bellet, Clos Saint Vincent, 2016
Riesling, Saksa, Pfalz, Fredrich Becker, 2011
Chenin Blanc, Etelä-Afrikka, Stellenbosch, Ken Forrester the FMC, 2015
Chardonnay, Ranska, Puligny Montrachet, Boisset les Trezins, 2015
Garganega, Italia, Soave Classico, Gini la Frosca, 2013
Nebbiolo, Meksiko, Baja California, La Cetto, 2012
Grand Champagne Helsinki 2017 järjestetään 11.-13.5. Vanhalla ylioppilastalolla. Lippujen myynti alkoi tänään. Tapahtumassa on jälleen paikalla suuri joukko samppanjan suurnimiä ja kellarimestareita. Maisteltavana on samppanjoita yli 50 tuottajalta ja samppanjan saloihin pääsee syvemmin tutustumaan useilla Master Class luennoilla. Tapahtuman kotisivuille grandchampagnehelsinki.fi päivitetään tapahtuman tietoja kevään mittaan.
Grand Champagne Challenge
Myös Grand Champagne Challenge samppanjatietäjä kilpailu järjestetään jällen. Kilpailussa testataan niin tietämystä samppanjoista kuin taitoa niiden tarjoilusta. Lisää tietoa kilpailun kulusta ja omia kokemuksiani voitokkaasta kilpailusta löydät viime vuoden raportistani. Kannattaa ehdottomasti osallistua, koska kilpailussa on vain voitettavaa ja upeat palkinnot!
Matka Champagneen
Ennen tapahtumaa järjestetään Wineserverin joka keväinen matka Champagneen. Matkan ajankohta on 19-23.4.2017 ja vielä löytyy matkalle tilaa. Asumme pienessä mutta Champagnen alueelle merkittävässä Epernayn kaupungissa ja vierailtavat samppanjatalot (mm. Pol Roger, Perrier-Jouët, Leclerc Briant) sijaitsevat vain lyhyen kävelymatkan päässä hotellistamme. Epernayn Avenue de Champagnen varrelta löytyy lukuisten samppanjatalojen päämajat ja keskusta on täynnä samppanjaputiikkeja. Päivät kulutamme vierailemalla samppanjataloissa ja iltaisin on vapaa-aikaa shoppailuun ja illallisille. Matkan ainutlaatuisuutta korostaa se, että suurin osa vierailtavista kohteista ei ole auki tavallisille turisteille. Ensimmäisen lounaan nautimme Taittingerin Château de la Marquetterien upeassa linnassa ja lauantain lounaan Eiffel-tornissa.