Viini arkistot - Sivu 4 20:stä

Jäikö viiniä yli? Tee siitä viinidrinkki

15/06/2016By Tomi Naarvala3 min read

Mitä tehdä jos viiniä on jäänyt yli edelliseltä päivältä? Tämä onkin hyvin harvinainen ongelma eikä koske läheskään kaikkia meistä. Mutta välillä näin pääsee kuitenkin käymään, jos on vaikka ylimitoittanut edellisen illan viinitarpeen tai halunnut availla useampaa eri viiniä.

Hieman väljähtänyttä tai hapettunutta viiniä ei suinkaan kannata kaataa viemäriin vaan tehdä siitä joku kiva kesäinen viinidrinkki. Ulkomailla matkusteltaessa tulee vastaan paljonkin kevyitä viinipohjaisia drinkkejä joita on helppo juoda rannalla ja terassilla. Viinit ovat lähes ilmaisia ja muutenkin suhtautuminen niihin on usein paljon suomalaisia rennompaa. Täällä viini maksaa paljon eikä sitä saa tuhlata. Alkostakin viiniä saa melko edullisesti jos tarkoituksen ei ole juoda niitä sellaisenaan vaan käyttää drinkkeihin. Muutaman siideripullon hinnalla saa jo pullollisen viiniäkin.

Viinibaarissa työskennellessäni vastaan tulee paljonkin avattuja pulloja joista testailen erilaisia juomia. Blandiksina omien kokeilujen perusteella kannattaa kokeilla viinin aromeja korostavia aineksia. Sekaan voi laittaa sitruunasta ja appelsiinista puristettua mehua, hedelmiä, limonadia ja jääpaloja. Vähän kerrallaan lisäämällä löytää sopivan tasapainon. Tarpeen vaatiessa lisään myös hieman sokerilientä, riippuen kuinka kuiva viini on kyseessä. Usein baarilusikallinen, eli 0,5 cl, riittää tekemään drinkistä tasapainoisemman.

Sokeriliemen cocktaileja varten tekee helpoimmillaan laittamalla pieneen kierrekorkilliseen lasipulloon puolet tavallista taloussokeria ja puolet vettä. Sokerin annetaan sulaa ja välillä kannattaa vähän ravistella pulloa. Itse käytän tähän tarkoitukseen Fentimansin tyhjiä pikkupulloja. Kierto on nopeaa eikä säilyvyyden kanssa ole ongelmaa. Sokeriliemen saa säilymään pidempään lisäämällä siihen pienen tilkan vodkaa. Kun sokeriliemi alkaa haisemaan ja maistumaan pahalta, on aika tehdä uusi pullollinen. Sokeriliemen sijasta makeutukseen voi käyttää myös hunajaa. Toimii hyvin Alsacelaisten valkoviinien kanssa.

Täyteläisyyttä ja syvyyttä drinkkiin saa lisäämällä Cointreauta tai muuta appelsiinipohjaista Triple Sec likööriä. Punaviineihin lisään mieluusti myös brandya. Valkoviineissä toimii myös gini tai vodka. Jos omasta baarikaapista sattuu löytymään bittereitä niin valkoviinidrinkit viimeistelee appelsiinibitteri esim. Angostura Orange Bitters, ja tehdessäni punaista sangriaa lisään tätä ja tavallista Angostura Bitteriä.

Kokeile näitä:

6 cl valkoviiniä, 1 cl triple sec likööriä, sitruunan ja appelsiinin mehua ja palasia, pidennä juoma Fentimansin Elderflower limonadilla.

6 cl punaviiniä, 1 cl brandya, sitruunan ja appelsiinin mehua ja palasia, pidennä Fentimans Victorian Lemonadella.

Fentimansin voi korvata tavallisillakin limonadeilla. Sprite ja vastaavat toimivat myös. Kokeilemalla selviää.

Mimosa on klassikkococktail. Puristan siihen neljänneksen appelsiinia ja toppaan kuohuviinillä. Kuohuviiniksi soveltuu parhaiten hieman makeat ja hedelmäisen kuohuviinit kuten Proseccot ja muut aromaattiset tankkikäymismenetelmällä tuotetut. Kehnommat kuohuviinit paranevat tästä selkeästi. Kuivat samppanjat taas maistuu paremmalta sellaisenaan. Jos kuohuviinistä kuplat ovat jo kadonneet voi sitä käyttää drinkeissä valkoviinin tavoin.

Erilaisia valmiitakin kuohuviinipohjaisia juomia löytyy Alkon hyllystä. Mansikkainen Fresita on jo monille tuttu. Bellinissä yhdistyy persikkanektari ja kuohuviini. RedBeviltä sain pullon Belliniä ja Mango-Passio kuohuviiniä. Nämä otan kokeiluun juhannuksena. Juhannuspäivä kuulemma lähtee näillä hyvin käyntiin.

Royal Strawberry Mojito on kestosuosikkini. Tavalliseen mojitoon lisätään mansikoita ja murskataan limen ja ruokosokerin kanssa (osan sokerista voi korvata mansikkasiirapilla). Lisätään mintunlehtiä, jäämurskaa ja 4 cl rommia ja sekoitetaan lusikalla ainekset sekaisin. Lopuksi juoma topataan samppanjalla (ei soodalla kuten tavallinen mojito). Juoman voi vielä koristella mansikoilla ja mintun tupsuilla ja pari pilliä tarvitaan juomista varten.

Oletko kokeillut jotain viinidrinkkejä? Löytyykö sinulta omia tai varastettuja reseptejä? Laita viestiä kommenttikenttään tai lähetä meilitse info@wineserver.fi

Viini

Grand Champagne Challenge

28/04/201617/06/2016By Tomi Naarvala4 min read

Teksti: Tomi Naarvala, Kuvat: Grand Champagne Helsinki

Grand Champagne Helsinki tapahtuma järjestettiin huhtikuun lopulla toista kertaa ja kolmen päivän ajan Helsinki kuhisi samppanjan suurnimiä. Krugin johtaja Olivier Krug, Taittingerin samppanjaperheen vesa Clovis Taittinger, Charles Heidsieckin Cyril Brun, Lansonin Hervé Dantan, Jacques Lassaignen Emmanuel Lassaigne sekä Philippe Jamesse, pääsommelier Reimsin kuuluisasta Les Crayères -ravintolasta olivat kaikki paikalla. Yhteensä Suomeen saapui Ranskasta 30 edustajaa eri samppanjataloista ja kaikkiaan paikalla oli yli 60 tuottajan samppanjoita. Grand Champagne Helsinki onkin lyhyessä ajassa noussut koko maailman mittakaavassa yhdeksi suurimmista samppanjaan keskittyvistä tapahtumista.

Torstaina osallistuin Grand Champagne Challenge finaaliin, jossa ratkaistiin parhaimman samppanjasommelierin titteli. Minun lisäksi esikarsinnasta oli suoriutunut finaaliin kilpailemaan Sanna Pöyry, Martin Nordell ja Päivi Parkkola. Kirjallisessa karsintakokeessa oli puoli tuntia aikaa vastata samppanja-aiheisiin kysymyksiin. Kirjoja ja nettiä sai käyttää apuna, mutta aikaa vastausten etsimiseen ei riittänyt. Finaaliin lähdettiin lähes tasapisteistä.

Finaalin alku ei lähtenyt lupaavasti käyntiin, koska ensimmäisiin kysymyksiin en osannut lainkaan vastata. En tiennyt Taittingerin Brittitilan nimeä, kuvan viinitarhaa, pientuottajan kotikylää, ja viiniköynnöksen lehteäkään en tunnistanut tai arvannut oikein. Sen jälkeen pääsin todella vauhtiin. Kuka tuotti ensimmäisen kuivan samppanjan ja milloin? Pommery 1874. Mistä kellarista kuva on? Charles Heidsieck. Paljonko on salmanazar? 9 l. Montako prosenttia Ranskalaiset itse kuluttavat samppanjasta? 52 % (okei, oma vastaus oli 54 %, mutta tarpeeksi lähellä). Kuka on kuvassa? Edellisen vuoden voittaja Toni Aikasalo. Olin liekeissä.

Juuri kun aloin kirimään ohi kilpakumppaneista kysymykset loppuivat ja vuorossa oli sokkomaistelu. Mustista laseista maistoimme kolme samppanjaa ja meidän piti vastata kysymyksiin. Tunnistin oikein Blanc de Noirs samppanjan ja myös toisen lasin vuosikerta oli tarpeeksi lähelle veikattu. Pari muuta kysymystä meni väärin.

Viimeisenä vuorossa oli samppanjantarjoilutehtävä. Pullo samppanjaa tuli kaataa tasan yhteentoista lasiin yksi kerrallaan. Takaisin ei saanut enää palata. Yritin nopeasti arvioida kyseisen lasin tilavuutta ja paljonko yhdestoistaosa samppanjapullosta olisi. Lopulta päätin luottaa intuitioon ja ei muuta kuin kaatamaan samppanjaa lasiin. Eli kisan ideana on kaataa ensimmäiseen lasiin juuri sopiva määrä samppanjaa jotta muihinkin tulisi yhtä paljon. Vasta viimeisen lasin kohdalla näkee onko määrä ollut sopiva – onko samppanjaa enää lainkaan jäljellä tai mahtuuko loppu edes lasiin. Molemmat skenaariot tapahtuivat kahdella kilpailijalla. Martin taisi suoriutua tehtävästä parhaiten, mutta ei minullakaan viimeisen lasin mitta ollut kovinkaan montaa senttilitraa muita laseja enempää. Mieluummin liian paljon kuin liian vähän, tai ei ollenkaan. (Etenkin jos herrasmiehenä kaataa viimeisenä itselleen.)

Tuomareiden laskiessa lopullisia pisteitä ehti hieman rentoutua, maistella samppanjaa, jutella ihmisten kanssa ja nauttia tapahtuman tunnelmasta. En halunnut missään nimessä hävitä kollegalleni, joten Martinin sijoittuessa toiseksi oli voittaminen ainoa vaihtoehto. Voiton ratkettua loppuilta olikin yhtä hulinaa.

Kilpailun jälkeen ehdin myös osallistua Lansonin Master Classiin. Magnumeista maistetut vuosikerrat, etenkin 1976, jäi parhaiten mieleen. Tosiaan tapahtumassa järjestetään myös kymmeniä Master Class samppanjatastingeja, joissa maistellaan talojen aarteita kellarimestareiden johdolla.

Palkintona kilpailun voitosta pääsin osallistumaan samana iltana järjestettyyn Grand Champagne Dinneriin. Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihinen oli loihtinut viiden ruokalajin menun, jonka kanssa nautittiin huikeita samppanjoita. Jo pelkästään tämän illallisen vuoksi kilpailu kannatti voittaa. Toki tuotepalkointoina saadulle Charles Heidsieckin samppanjalle, Lehmannin Grand Champagne laseille ja Essi Avellanin samppanjakirjalle varmasti löytyy käyttöä. Ja kiertuepalkintopokaalin kanssa ehdimme vuoden aikana tehdä vaikka mitä.

Harmi ettei oma aika riittänyt kaikkien yli 200 samppanjan maistamiseen. Lähinnä keskityin itselleni uusiin samppanjoihin, etenkin pienten viljelijätuottajien biodynaamisiin samppanjoihin. Toki kävin myös maistamassa joitakin huippuviinejä joita kerran elämässä on mahdollista päästä maistamaan, tai oikeastaan tämän tapahtuman myötä kerran vuodessa, kuten Krug, Dom Perignon, Cristal. Paikkana Vanha Ylioppilastalo on viihtyisä ja sopivan juhlallinen tämän kaltaiseen tilaisuuteen. Tapahtuma on laajentunut myös lukuisiin ravintoloihin, joista Grand Champagne kortilla saa etuja tapahtuman jälkeenkin.

Grand Champagnessa myös tapaa paljon tuttuja ja solmii uusia suhteita. Järjestän viiniklubilleni joka kevät matkan Champagneen. Edelliseltä matkalta palasimme muutama viikko sitten ja nyt pääsin henkilökohtaisesti kiittämään tuottajia vieraanvaraisuudesta ja sopimaan seuraavan matkan vierailuja.

Kiitos kaikille onnittelijoille niin paikan päällä kuin sosiaalisessa mediassa. Teitte viikonlopusta unohtumattoman. Läheskään kaikkien tuttujen kanssa en ehtinyt tapahtumassa juttelemaan. Toki haluan myös kiittää tapahtuman järjestäjiä, kaikkia maahantuojia joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä, ja etenkin viiniklubilaisiamme, joiden kanssa olen viinejä maistellut ja tehnyt unohtumattomia samppanjamatkoja.

Tallenna

Viini

Villa Maria viinit

19/02/201618/06/2016By Tomi Naarvala2 min read

Pääsin tutustumaan uusi-seelantilaisen Villa Marian viineihin viinintekijä Helen Morrisonin Suomen vierailun aikana. Villa Maria on yksi Uuden-Seelannin vanhimpia viinitaloja, perustettu v. 1961, ja voittanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Maistetut Sauvignon Blancit ja Pinot Noir, jotka löytyvät myös Alkosta, olivat juuri niin hyviä kuin osasin odottaa ja sellaisia, jotka ovat tuoneet Uuden-Seelannin viinimaailman kartalle. Maistetut Chardonnay ja Riesling muistuttivat hyvinkin paljon Bourgognea ja Alsacea. Suurimman ja unohtumattomimman vaikutuksen teki kuitenkin heidän Gewürztraminer, jota valitettavasti saa vain muutamasta Suomen ravintolasta, mm. Turun Kaskiksesta. Vieressäni istunut Exclusive Hillbillyn bloggaaja oli viiniin ihastunut jo siellä. Viinistä löytyi mineraalisuutta, hapokkuutta, hedelmäisyyttä ja mausteisuutta upeassa tasapainossa.

Viinintekijöiden kanssa viinejä maistellessa oppii aina jotain uutta tietoa. En tehnyt kovin tarkkoja muistiinpanoja, koska ajattelin vain nauttia viineistä. Mutta seuraavat asiat jäivät pyörimään mieleen ja halusin kirjata ne ylös.

Marlborough’ssa valmistettu maistamamme Chardonnay oli elegantin tamminen. Gisbornessa sen sijaan on lämpimämpi ilmasto. Näin ollen Gisbornessa rypäleistä tulee kypsempiä eikä viinejä kypsytetä tammessa. Chardonnay on yleensä melko neutraali lajike ja saa lisää rakennetta ja täyteläisyyttä tammikypsytyksestä. Kypsemmistä rypäleistä saadaan täyteläisempää viiniä eikä tammea tarvita. Näin myös hyvin hedelmäiset trooppiset aromit säilyvät viinissä paremmin.

Siirryttyään luomutuotantoon ovat Pinot Noirin rypäleiden kuoret paksuuntuneet ja myös alkoholikäyminen on parantunut. Kaikki tarvittava villihiiva saadaan rypäleiden kuorista, eikä heidän tarvitse käyttää kaupallisia hiivoja.

Rypäleistä saadut ensimmäiset pisarat ovat kaikista aromaattisimpia. Jos rypäleet korjataan koneella, eli kone ravistellen irrottaa rypäleet pensaasta yksitellen, jäävät nämä arvokkaat aromit rypäleen kantaan. Kun korjuu suoritetaan käsin ja mehu puristetaan kokonaisista ehjistä tertuista, saadaan aromikkaampaa viiniä. Lopullinen viini voi myös olla näiden kahden eri korjuutavan sekoitus.

Jos tulee mieleen muita vastaavia asioita, tervetuloa jatkamaan keskustelua Wineserverin Facebook -sivujen puolelle.

Tallenna

Viini

Alsace Grand Cru

16/02/201618/06/2016By Tomi Naarvala3 min read

Ritarihuoneella järjestetyn Alsace seminaarin yhteydessä oli myös enologi Thierry Fritschin pitämä koulutus Alsacen Grand Cru viineistä.

Alsacen maaperä on muodostunut 50 miljoonaa vuotta sitten maan romahtaessa. Läntiselle reunalle on jäänyt Vosges vuoret ja idässä virtaa Rhein-joki. Näillä rinteillä esiintyy eri aikakausilta peräisin olevia maakerroksia pirstaleittain ja näistä parhaimmat maaperät ovat saaneet Grand Cru luokituksen. Grand Cru alueita Alsacesta löytyy 51 ja nämä tarhat tuottavat 4 % alueen viineistä. Sallittuja rypälelajikkeita ovat Riesling, Muscat, Pinot Gris ja Gewurztraminer. Sopivin lajike valitaan palstan maaperän ja mikroilmaston mukaan. Viinitarhat sijaitsevat Vosgesin itään ja kaakkoon viettävillä rinteillä kattaen 120 km pitkän ja muutaman kilometrin leveän alueen. Köynnökset saavat paljon lempeää aamuaurinkoa ja rypäleet kehittyvät hitaasti aromikkaiksi säilyttäen hapokkuuden. Vuoret myös estävät sateiden pääsyn Alsaceen ja alue onkin Ranskan aurinkoisinta ja vähäsateisinta. Yhteisiä nimittäjiä alueen viineille ovat raikkaus, hedelmäisyys, aromaattisuus, puhdaspiirteisyys, ja tammettomuus.

Maistelussa keskityimme eri Grand Cru tarhojen erilaisiin maaperiin ja mikä sen vaikutus on lopullisessa viinissä. Ensin kuvauksessa on palsta ja sen ominaispiirteet ja seuraavaksi viinin arvio ja yhteenveto.
Grand Cru Rangen on vulkaanista maaperää ja viineistä tulee täyteläisiä, mineraalisia ja savuisia.
Viinissä oli savua, ananasta, appelsiininkuorta, hunajaa, hapokkuutta, raikkautta ja kypsää sitruunaa. Vulkaaninen maaperä ja savuisuus viinissä näyttäisivät pitävän paikkansa. Saman yhtäläisyyden olen huomannut muissakin viineissä.

Grand Cru Schlossberg on graniittista maaperää ja viineistä tulee aromaattisia, hapokkaita, eikä niihin muodostu petrolin aromia.
Viinissä oli valkoisia kukkia, sitrusta, greippiä, kypsää omenaa, hapokkuutta, puhdaspiirteinen, hedelmäinen, tasapainoinen. Rieslingille usein tyypillisestä petrolin aromista ei tosiaan ollut tietoakaan vaan viini oli raikas, hedelmäinen, ja mukana oli myös kukkaisia aromeja. Eli tämänkin tarhan kuvaus on osuva.

Grand Cru Kirchberg de Ribeauville on merkeliä, savea, kalkkikiveä ja hiekkakiveä. Merkeli ja savi tuovat voimakkuutta viiniin. Kalkkikivi ja hiekkakivi tuovat hapokkuutta ja hedelmäisyyttä.
Viini oli mineraalinen, ruutia, kohtalainen hapokkuus, valkoisia kukkia, niukka hedelmäisyys, raakaa persikkaa, vielä melko nuori ja sulkeutunut. Tarhan maaperä on vaihtelevaa eikä viinissäkään niin selkeästi mikään ominaisuus korostunut.

Grand Cru Furstentumin maaperä on kalkkikiveä ja savea. Kalkkikivestä tulee sitruunaista hapokkuutta ja sokeroitua sitruunaa. Savi tuo voimakkuutta.
Viinissä oli toffeeta, pähkinää, sokeroitua hedelmää ja sitruunaa, raikkautta, trooppista hedelmää. Tasapainoinen ja kerrassaan upea viini. Viini oli jo hyvin kehittynyt eivätkä primääriaromit korostuneet niin selvästi. Näinkin pitkäikäinen viini kuitenkin vaatii runsasta hapokkuutta (kalkkikivi) ja makua (savi) säilyäkseen vuosikymmeniä.

Lisäksi maistelussa oli Pinot Gris ja Gewürztraminer, mutta näiden vertailu Rieslingeihin ei olisi enää mielekästä. Luennon jälkeen työt kutsuivat enkä ehtinyt läheskään kaikilla näytteilleasettajilla vierailla. Tapahtumaan kannattaa ehdottomasti osallistua. Mielestäni tämä on yksi vuoden upeimpia tapahtumia ja tarjolla talojen huippuviinit ja vanhempiakin vuosikertoja. Ensi vuoden tapahtumaan lähetetään taas kutsu postituslistalaisille.

Tallenna

Kategoria: Viini

Jäikö viiniä yli? Tee siitä viinidrinkki

Kokeile näitä:

Grand Champagne Challenge

Villa Maria viinit

Alsace Grand Cru