Kesäkuussa viinikubimme ohjelmana oli sokkotasting. Jokainen toi mukanaan pullon viiniä ja muut yrittivät arvata mitä viiniä lasissa oli. Tehtävänä oli tunnistaa rypälelajike, alkuperämaa ja alue, sekä vuosikerta.
Sokkomaisteluista olen kirjoittanut useasti aiemminkin, joten siirrytään suoraan asiaan.
Maistetut viinit:
- Alma 4, Pinot Noir, Argentiina 2011
- Van Volxen, Riesling, Saksa 2008
- Filippo Grasso Etna Bianco DOC, Sisilia, Italia 2012
- Leyda Sauvignon Blanc, Chile 2013
- Joseph Mellot Poilly-Fumé, Sauvignon Blanc, Loire, Ranska 2013
- Chateau de Gaure Limoux Oppidum, Chardonnay, Languedoc-Roussillon, Ranska 2012
- Les Baronnes Sancerre, Pinot Noir, Loire, Ranska 2009
- Chateau de Mercey, Maranges Premier Cru, Pinot Noir, Bourgogne, Ranska 2007
- Angove, Grenache, McLaren Vale, Australia 2012
- AN/2, Anima Negra, Callet, Mallorca, Espanja
- Protos Reserva, Tempranillo, Ribera del Duero, Espanja 2010
- Esporao Reserva, Alentejo, Portugal 2011
- Norton Privada, Malbec-Merlot-Cabernet Sauvignon, Mendoza, Argentiina 2011
Lihavoidut viinit äänestettiin lopuksi illan parhaimmiksi.
Ensimmäistä kertaa sokkomaistelussa olin enemmän oikeassa kuin väärässä. Kuohuviineissä rypäleet olivat melko helppo tunnistaa. Rosékuohuviinit ovat lähes aina Pinot Noirista ja tällä kertaa looginen päättely kannatti Alma 4:n kannalta. Van Volxen oli kuohuva Riesling ja siinäkin rypäle oli selkeästi tunnistettavissa. Filippo Grasson viini tuli Etnan rinteiltä Sisiliasta ja oli paikallisten vaaleiden rypäleiden sekoitus. Tämän viinin luokittelisin mahdottomaksi tunnistaa – eli ei pisteitä mutta ei jäänyt harmittamaankaan. Leydan Sauvignon Blancin kohdalla tunnistin/veikkasin heti maan ja rypäleen oikein. Seuraavana ollut Poilly-Fumé oli huti. Vaikka maa menikin oikein, niin rypäle olisi pitänyt tunnistaa Sauvignon Blanciksi. Oppidum Chardonnay oli melko selkeä Chardonnay, tai siihen voimakas tammisuus vihjasi, myös maa oli oikein, mutta alue Limoux Languedoc-Roussillonista väärin.
Punaviineissä aloitimme punaisella Sancerrella, eli Pinot Noir Sancerren kylästä Loiren laaksosta. Pitkään arvoin mikä viini olisi kyseessä, mutta lopulta päädyin Pinot Noiriin läpinäkyvän värin johdosta. Jälleen rypäle ja maa olivat oikein. Seuraavana maisteltiin minun tuoma Pinot Noir Bourgognesta. Viini oli yllättävänkin kehittynyt ja täyteläinen ja osoittautui vaikeaksi tunnistaa. Angaven Grenache Australiasta vei minut heti Australiaan, mutta veikkasin sitä Shiraz’ksi enkä edes pohtinut muita vaihtoehtoja. Mallorcalta tuleva Anima Negra AN/2 on Calle-rypäleestä. Olen kyseisestä viinistä joskus kuullut, mutta taisi olla ensimmäinen kerta kun maistoin sitä. Eli en tunnistanut. Protos Tempranillo Ribera del Duerosta meni tuurilla melkein oikein. Veikkasin sitä moderniksi Riojalaiseksi, mutta alue menikin väärin. Esporao Reserva Portugalista jäi sekin tunnistamatta. Vuosikerran veikkasin oikein, mutta se lasketaan lähinnä säälipisteeksi. Viimeisenä oli vuorossa Norton Privada. Alkuvalmisteluissa ehdin jo kyseisen viinin nähdä niin jätin veikkauksen tämän osalta väliin.
Jälleen kerran meillä oli todella hauska ilta. Tähän olisi hyvä lopettaa sokkomaistelut. Minulle jäi hyvä tunne, että pystyn tunnistamaan viinejä, enkä halua ihan heti palata takaisin maan pinnalle. Syksyllä voitaisiin taas ottaa uusiksi.
Tästä voit liittyä viiniklubin postituslistalle. Kesällä lomailemme ja syksyllä lähdemme viinimatkalle Riojaan. Tervetuloa mukaan!
