Olin mukana Unique Travel Worldin viinimatkalla Sisiliassa. Kaksi ensimmäistä yötä vietimme Ragusassa ja kaksi seuraavaa Syrakusan lähistöllä. Matkan aikana tutuiksi tulivat Sisilian viinialueet Vittoria ja Noto.

Sisilian maisema

Sisilian viinintuotanto

Sisilia on Välimeren suurin saari ja asukkaita runsaat 5 miljoonaa. 100 000 ha viininviljelyksiä tekee siitä Italian laajimman viljelyalueen. Ilmasto on otollinen viininviljelylle ja saarella kasvaa useita paikallisia lajikkeita. Tosin kesällä kuivuus saattaa olla ongelma. Sijainti keskellä Välimerta on tehnyt Sisiliasta keskeisen kauppapaikan, ja sitä on hallinnut Foinikialaiset, Kreikkalaiset, Roomalaiset, Gootit, Bysantit, Arabit ja Normannit, kuten myös Saksan, Ranskan ja Espanjan hallitsijat. Napoleonin sotien aikaan Brittilaivastolla oli Sisiliassa tukikohta. Heillä oli suuri rooli Marsalaviinin kehittymiseen. Sisilian nimi tulee Siculi heimosta, joka asutti ensimmäisenä Sisiliaa. Argeologiset kaivaukset on löytäneet todisteita viininviljelystä 4000 vuoden takaa. Saarella on rikas ja sekoittunut kulttuuri ja sieltä löytyy Italian eniten UNESCO maailmanperintökohteita.

Sisilian viinintuotanto oli laajimmillaan 1880-luvulla, yli 300 000 ha (nykyään 100 000 ha), mutta suurin osa myytiin bulkkiviininä (Vino da Taglio) muualle Eurooppaan, joka kärsi viinikirvan tuhoista. Kun muun Euroopan viinintuotanto pääsi jaloilleen, viinin kysyntä romahti. Talous romahti ja Sisiliasta lähti paljon siirtolaisia Amerikkaan. Myös väkevöidyn Marsala-viinin suosio on sittemmin laskenut. 1970-luvulla alettiin keskittymään kuivien laatuviinien tuotantoon. Sisiliassa on vain yksi Italian korkeimman laatuluokituksen saavuttanut DOCG alue, Cerasuolo di Vittoria. Sen lisäksi on 23 DOC viinialuetta. DOC(G) viinien osuus koko tuotannosta on vain n. 20 %, kun taas IGT laatuluokituksen osuus tuotannosta on 40 %. DOC viinien suosio on kuitenkin kasvanut, toisaalta sitä selittää Sicilia IGT:n nostaminen DOC:ksi.

Nero d’Avola

Nero d’Avola on yksi Sisilian menestystarinoista. Nero d’Avola (tunnetaan myös nimellä Calabrese) on Sisilian tärkein ja laajimmin viljelty punaviinirypälelajike. Se on saanut nykyisen nimensä saaren kaakkoisrannikolla sijaitsevan Avolan kaupungin mukaan. Alueella käytiin keskiajalla vilkasta kaupankäyntiä ja Nero d’Avolaa käytettiin usein värin ja täyteläisyyden lisäämiseksi Manner-Italian vähäpätöisempiin viineihin. Tuotantomenetelmistä riippuen Nero d’Avolasta voidaan valmistaa tuhtia ja tummaa viiniä, jota kypsytetään tammitynnyreissä ja joka soveltuu kypsytettäväksi, tai nuorta ja raikasta viiniä. Jonkin verran siitä valmistetaan myös roséviininä.

Frappato

Frappaton kokonaisviljelyala on hieman yli 750 hehtaaria. Frappato-viinit ovat vaaleita voimakkuudeltaan ja kirsikanpunaisia. Aromeina vallitsevat punainen kirsikka ja ruusunlehti suuntuntumalta viinit ovat kevytrunkoisia. Cerasuolo Vittoriaan Frappato tuo keveyttä ja raikkautta ja punaisten marjojen aromia, kun taas Nero d’Avola tuo täyteläisyyttä ja tummaa hedelmää.

Cerasuolo di Vittoria

Cerasuolo di Vittoria valmistetaan Nero d’Avola ja Frappato -rypäleistä. Edellisen osuus on 50-70 prosenttia ja jälkimmäisen 30-50 prosenttia. Cerasuolo tarkoittaa ”kirsikan kaltaista”. Viinit ovat väriltään syvän rubiininpunaisia, ja niitä täydentävät voimakkaat kirsikan ja punaisten marjojen aromit. Syyskuussa 2005 Cerasuolo di Vittoria sai DOCG luokituksen. Cerasuolo di Vittoria Classico alue vastaa alkuperäistä vuonna 1973 rajattua DOC-vyöhykettä. Classico viinejä on kypsytettävä vähintään 18 kuukauden ajan.

Cerasuolo di Vittorian viineissä harvemmin käytettiin tammitynnyreitä viinien kypsyttämiseen. COS valmistaa viininsä pääosin sementtisäiliöissä, mutta jonkin verran myös Terracotta Amforoissa. Pienen tuotantomäärän ja suuren kysynnän johdosta kaikki heidän amforaviinit olivat jo myyty loppuun. Läheisellä Donnafugatan viinitilalla taas kaikki viinit valmistuvat moderneissa terästankeissa.

Cerasuolo di Vittoria DOCG edellyttää, että Nero d’Avola rypäleittä on 50-70% ja Frappato rypäleitä 30-50%. Historiallisesti eri rypäleet ovat kasvaneet sekaisin samoilla viinitarhoilla ja sekoitus on tapahtunut jo viinitarhalla. Mukana on saattanut olla myös muutamia valkoisia rypäleitä. Poggio di Bortolone valmistaa edelleen Cerasuolo viininsä käyttämällä rypäleet yhdessä. Tosin nykyään rypäleet viljellään omilla tarhoillaan, koska ne vaativat mm. erilaisen leikkuutavan (Nero d’Avola – Cordon Speronato, Frappato – Guyot). Frappato myös kypsyy myöhemmin, joten jotta saadaan rypäleet kypsiksi mahdollisimman samanaikaisesti, tulee viinitarhat myös valita siten, että Frappato kypsyisi muutaman päivän nopeammin (lämpimämpi tarha) ja Nero d’Avola muutaman päivän hitaammin. Lähes kaikki maistamamme Cerasuolo viinit olivat 60 % Nero d’Avolaa ja 40 % Frappatoa.

Alueen tuottajilla on useampia vaihtoehtoja luokitella viininsä. Yhden lajikkeen viineille on oma DOC Vittoria, joka käsittää mm. 100% lajikeviinit Frappatosta tai Nero d’Avolasta. DOC viineissä myös alkoholipitoisuus voi olla hieman matalampi (13% DOCG, 12% DOC). Muut rypäleet, kuten Syrah ja Cabernet Sauvignon voivat saada DOC Sicilia tai IGT Terre Siciliane luokituksen. Molemmat kattavat koko saaren alueen.

Toki yhden DOC:n sisälläkin voidaan valmistaa useita eri tyylisiä viinejä. Noton alueella Ramaddini tuottaa kahta erilaista Nero d’Avolaa. Raikkaampi ja kevyempi Note Nere Nero d’Avola kypsyy vuoden ajan ja tammikypsytyksen osuus on 20%, loput viinistä kypsyy terästankeissa. Tuhdimman ja täyteläisemmän Patrono Riservan rypäleet kerätään vasta kaksi viikkoa myöhemmin. Viini kypsyy ensin vuoden terästankeissa, sitten 12 kk tammessa, ja lopuksi vielä 6 kk pullossa.

Noto

Noto on pieni italialainen DOC-alue Siracusan maakunnan eteläosassa itäisessä Sisiliassa ja kattaa Noton, Rosolinin, Pachinon ja Avolan kunnat. Avola on Nero d’Avola -rypäleen todennäköinen kotipaikka. Historiallisesti Noto on kuuluisin Moscato Bianco -rypäleestä valmistetuista kukkaisista Moscato-viineistään. Moscato di Noto olikin DOC:n nimi vuodesta 1974 vuoteen 2008. Sen jälkeen DOC luokitus on kattanut myös punaviinit.

Moscatoviinejä maistelimme hyvin laidasta laitaan. Pääsimme maistamaan muutamia tankkikäymismenetelmällä valmistettuja kuivia kohuviinejä. Yllättävää viineissä oli yrttinen ja mausteinen vivahde. Ja viinit olivat myös melko kuivia. Lopputuloksena täysin erilainen Moscato-kuohuva, kuin esimerkiksi Piemonten Asti DOCG. Toista ääripäätä edustivat sitten makeat Passito-viinit. Sadonkorjuun jälkeen rypäleitä kuivatetaan auringossa muutamia viikkoja, jolloin osa vedestä haihtuu pois ja saadaan paljon konsentroituneempia rypäleitä, joissa on sitten enemmän sokeria, aromia ja hapokkuutta jäljellä. Kuuluisimmat Passito viinit tulevat Pantellerian saarelta läheltä Afrikan rannikkoa. Täällä rypäleenä on Zibibbo (Moscato di Alessandria). Pääsimme maistamaan makeantäyteläisen Donnafugatan Ben Ryen, joka sopi täydellisesti paikallisten jälkiruokien kanssa.

Grillo

Grillo on aikanaan ollut yksi Marsala-viineihin käytetty rypäle, mutta nyt painopiste on enemmän laadussa ja sen suosio onkin kasvussa kuivien valkoviinien valmistuksessa. Sille onkin kysyntää Sisilian lämmössä ja määrällisesti Grilloa tuli juotua eniten tällä matkalla. Viinit ovat raikkaan hedelmäisiä ja aavistuksen yrttisiä ja kukkeita. Grillo sopii erinoimaisesti sisilialaiselle ruoalle, joka painottuu paljon kasviksiin, kalaan, ja mereneläviin.

Tervetuloa Sisilian viinimatkalle

Seuraava Sisilian viinimatka suuntautuu Etnalle ja silloin blogissa paneudutaan tarkemmin Etnan viineihin. Ota yhteyttä, jos tämä matka kiinnostaa. Kaikki tulevat matkat löydät Winetravel.fi sivuilta.

Tilaa uutiskirjeemme niin saat ensimmäisenä tiedon tulevista matkoista ja tapahtumista:

Liity postituslistalle

Please wait...

Kiitos!

Olin mukana Unique Travel Worldin viinimatkalla Kroatiassa. Tarkemmin sanottuna aivan sen eteläisimmässä osassa Dalmatiassa.

Kroatian viinintuotanto

Kroatia itsenäistyi Jugoslaviasta vasta 1991, mutta viinejä alueella on tehty jo vuosituhansia. Jo antiikin Kreikan aikaan Dalmatian alue oli tärkeimpiä viinintuottajia. Hvarin saarella sanotaan olevan maailman vanhimmat yhtäjaksoisesti viljellyt viinitarhat. Toisen maailmansodan jälkeen Kroatia oli osa Jugoslaviaa ja kommunistinen maa. Viiniä sai jonkin verran tuottaa omaan käyttöön ja loput rypäleistä toimitettiin osuuskuntaan. Viinin laatuun ei juurikaan panostettu.

Kroatian itsenäistyessä monet viininviljelijät perustivat omia viinitalojaan. Useimmilla tuottajilla, joilla vierailimme, oli vain muutama hehtaari viinitarhoja ja tuotanto parikymmentä tuhatta pulloa vuodessa. Näistä suurin osa myydään paikan päällä vieraileville turisteille tai paikallisissa ravintoloissa ja baareissa. Vientiin näitä viinejä ei juurikaan riitä.

Liittyminen EU:n jäseneksi v. 2013 on kasvattanut myyntiä ja turismia. Viinitarhoja Kroatiassa on hieman yli 20 000 hehtaaria ja tuotanto on n. 70 miljoonaa litraa viiniä vuodessa. Suurin osa tästä menee kotimaan kysyntään ja maassa vuosittain vieraileville 20 miljoonalle turistille.

Plavac Mali

Suurin osa Kroatian tuotannosta on valkoviiniä, mutta etelässä tilanne on toinen ja punaviinit ovat yleisempiä. Tämä onkin täysin loogista, koska etelässä on lämpimämpää ja aurinkoisempaa. Plavac Mali on alueen kuningas ja siitä valmistetaan runsaan täyteläisiä viinejä. Pelješacin niemimaalta löytyy kaksi arvostetuinta Plavac Mali appellaatiota, Dingač ja Postup. Viinilistalla yleensä lukee vain appellaation nimi ja tuottajan nimi ilman mainintaa rypäleestä, kun taas muiden alueiden viineissä yleensä rypäle mainitaan myös. Siksi nämä kaksi nimeä kannattaa painaa mieleen. Paremmat viinit kypsyvät ensin pari vuotta vanhoissa suurissa tammitynnyreissä ja sen lisäksi vielä pari vuotta pullossa. Viinit ovat kuivia, täyteläisiä ja monivivahteisia. Toinen tyyli on hieman makeampi. Monet tuottajat keräävät rypäleet mahdollisimman myöhään, jolloin osa rypäleistä alkaa jo rusinoitumaan ja potentiaalinen alkoholi lähenee 17 prosenttia. Käyminen saatetaankin keskeyttää aikaisemmin, jolloin viiniin jää hieman jäännössokeria ja pyöreä pehmeäntäyteläinen maku. Hyvänä esimerkkinä makeammasta tyylistä mainittakoon Mikulicin lippulaiva Don Josip.

Crljenak (Zinfandel)

Viinimaailma kohahti v. 2001, kun amerikkalainen tutkija Caroline Meredith selvitti Zinfandelin alkuperän tulevan Kroatiasta DNA-analyysien perusteella. Aiemmin oli jo huomattu rypäleen olevan sama kuin Primitivo etelä-Italiassa. Mutta koska Primitivo ei ollut sukua millekään muulle Italian lajikkeelle, oli sen pakko olla tuotu jostain muualta. Yksi tunnetuimpia viinintekijöitä Kaliforniassa on Mike (Miljenko) Grgich, joka on kroatialaista alkuperää. Hän muun muassa oli Chateau Montelenan viinintekijänä, kun heidän Chardonnay voitti kuuluisan Judgement of Paris tastingin v. 1976. Hän oli löytänyt yhtäläisyyksiä Plavac Mali ja Zinfandel rypäleissä ja viineissä ja yhden tarinan mukaan hän olisi ohjannut Caroline Meredithin tutkimaan Kroatiaa mahdollisena Zinfandelin alkuperänä. Plavac Mali osoittautui Zinfandelin jälkeläiseksi ja pienestä Dalmatialaisesta Kastelan kylästä löytyi alkuperäinen Zinfandel, paikalliselta nimeltä Crljenak Kastelanski, joka tunnettiin myös nimellä Tribidrag. Näitä köynnöksiä oli vain muutamia jäljellä. Rypäle oli aikaisemmin ollut suositumpi ja vanhimmat maininnat Tribidragista löytyvät kauppakirjoista ajalta, kun Dalmatia kuului Venetsian kaupunkivaltioon 1100-luvulta alkaen. Mutta lopulta viinikirva tuhosi lähes kaikki istutukset ja se korvattiin Plavac Malilla. Tänä päivänä Crljenakin suosio on taas kasvamassa tämän Zinfandel-Primitivo yhteyden ansiosta.

Grk, Rukatac ja Posip

Valkoviineissä alkoholia oli lähes kauttaaltaan 13 tai 13,5 prosenttia. Viinit eivät kuitenkaan maistuneet raskailta vaan sopivan tasapainoisilta. Korčulan saarelta löytyy kolme kiehtovaa lajiketta: Grk, Rukatac ja Posip.

Mainittakoon ensimmäisenä Grk pienestä Lumbardan kylästä. Tällä hetkellä vain 11 tuottajaa valmistaa viiniä Grk rypäleestä. Määrä on kasvamassa kahdella, koska kyseiset viljelijät aikovat jatkossa valmistaa itse viiniä sen sijaan, että myisi rypäleet muille tuottajille. Suurin osa viineihin käytettävistä rypälelajikkeista voivat pölyttää itse itsensä, mutta Grk:lla on vain naaraskukkia ja sen pölyttäminen edellyttää, että lähelle istutetaan miespuolinen köynnös. Plavac Mali on hyvä poikaystävä, sillä sen kukinta ajoittuu samaan ajankohtaan Vitis Wineryn tuottajan mukaan. Tosin koko tertun pölyttäminen ei aina tapahdu samanaikaisesti ja yhdestä tertusta saattaa löytyä eri kypsyyden rypäleitä. Tämä mahdollistaa monivivahteisen viinin valmistuksen, kun samalla saa raikkaan hapokkaita rypäleitä sekä runsaan trooppisen hedelmäisiä rypäleitä.

Plavac Mali viihtyy parhaiten kalkkikivisillä aurinkoisilla rinteillä, kun taas Grk tasaisella savisemmalla maalla. Monet tuottajat käyttävätkin Grk köynnösten sekaan istutetut Plavac Malit raikkaiden roséviinien valmistukseen, tai rosékuohuviinin, kuten Bire. Vaikka Plavac Mali rypäleet puristetaan heti ilman pidempää maseraatiota kuorien kanssa, saa viini kauniin lohenpunaisen värin.

Toinen alkuperäinen lajike on Rukatac. Se tuottaa melko kevyitä raikkaita viinejä, muistuttaen hieman Sauvignon Blancia ja sopii hyvin aperitiiviksi. Milos Winery kuitenkin tuottaa Rukatacista kahden päivän kuorikontaktilla runsaampaa ruokaviiniä.

Laajimmalle levinnyt Korculan lajike on kuitenkin Posip. Viinit vaihtelevat raikkaan yrttisistä runsaampiin kypsän hedelmäisiin. Kiehtovin maistamani Posip oli kypsytetty hiivasakan päällä.

Tervetuloa mukaan tutkimusmatkalle

Kroatiasta löytyy paljon kiehtovia viinejä tutkittavaksi ja maisteltavaksi. Viinikirvan tuhojen jälkeen Kroatiasta löytyy yhä n. 130 paikallista lajiketta, näistä 40 on kaupallisesti merkittäviä. Toki näiden lisäksi löytyy yleisimmät kansainväliset lajikkeet, mutta niitä maistelin ainoastaan Montenegron puolella Savinan viinitilalla. Kaiken kaikkiaan kroatialaisten viinien laatu yllätti positiivisesti. Valkoviinit olivat runsaan hedelmäisiä ja puhdaspiirteisiä ja punaviinit runsaan hedelmäisiä ja täyteläisiä.

Seuraavan Kroatian viinimatkamme teemme toukokuussa 2024. Ota yhteyttä, jos tämä matka kiinnostaa. Kaikki tulevat matkat löydät Winetravel.fi sivuilta.

Tilaa uutiskirjeemme niin saat ensimmäisenä tiedon tulevista matkoista ja tapahtumista:

Liity postituslistalle

Please wait...

Kiitos!

Wineserveri Viiniklubi järjesti jälleen jo perinteiseksi muodostuneen joka keväisen viinimatkan samppanjan syntysijoille Ranskan Champagneen.

19.4 Chateau de la Marquetterie

Matkamme alkoi aamulennolla Helsingistä Pariisiin, josta jatkoimme suoraan Epernayn naapurissa sijaitsevaan Pierryn kylään nauttimaan lounasta Taittingerin Chateau de la Marquetterieen. Linnan pihapiirissä kasvavat Chardonnay ja Pinot Noir köynnökset, joista valmistetaan Taittingerin Les Folies de la Marquetterie palstasamppanja. Perillä meitä odotti usean ruokalajin lounas ja aperitiiviksi nautimme lasilliset Comte de Champagnea. Upean usean tunnin ja monen ruokalajin lounaan kruunasi toinen toistaan upeammat samppanjat. Lopuksi vielä kiersimme viinitarhoilla ja puristamolla ennen majoittumista Epernayn kaupunkiin.

Epernay - Taittinger Chateau de la Marquetterie

20.4 Epernay – Pol Roger, Perrier-Jouët

Seuraavana aamuna oli vuorossa vierailu Pol Rogerilla. Pol Roger perusti samppanjatalon vain 19 vuotiaana vuonna 1849. Talo on yhä edelleen perheen omistuksessa Epernayn Avenue de Champagnella. Usean tunnin kestäneellä vierailulla brittiläinen oppaamme Johnny kertoi meille kiinnostavia tarinoita Pol Rogerin historiasta, suvusta ja samppanjan valmistuksesta. Talon maine ei niinkään perustu tunnettujen kylien huippupalstoihin, vaan taidokkaaseen perusviinien sekoittamiseen, jonka laatua perhe yhdessä edelleen valvoo. Talon kuuluisimpiin kannattajiin lukeutui Sir Winston Churchill, jonka mukaan vuonna 1984 nimettiin myös talon prestige cuvee, jota pääsimme vierailulla myös maistamaan.

Epernay - Pol Roger

Iltapäivällä oli vuorossa Perrier-Jouët samppanjatalo Pol Rogerin naapurissa. Tuottajan nimi saattaa monille kuulostaa vieraalta, mutta heidän kukkamaalauksin koristeltu lippulaivasamppanjansa Belle Epoque on varmasti tutumpi. Vuonna 1902 Art Nouveau taiteilija Emile Gallé suunnitteli nämä kauniit käsinmaalatut pullot, jotka siihen aikaan olivat kuitenkin liian kalliita tuottaa. 60 vuotta myöhemmin nämä unohdetut pullot löydettiin uudelleen ja Belle Epoque prestige samppanjaa alettiin tuottamaan näissä pulloissa vuonna 1964. Talo sijoittaa yhä taiteeseen, jota oli esillä niin heidän päämajassa kuin kellareissakin. Vierailu huipentui heidän Brand Ambassadorin Thomaksen pitämään tastingiin, jossa maisteltiin muun muassa Belle Epoque ja Belle Epoque Rosé samppanjat.

Epernay - Perrier Jouet Belle Epoque

21.4 Epernay – Leclerc Briant, Besserat de Bellefon

Perjantaina aamulla oli vuorossa Leclerc Briantin samppanjatalo. Leclerc Briantin suku on viljellyt viiniköynnöksiä Samppanjan alueella jo 1600-luvulta asti. Samppanjantuottajana se on ollut edelläkävijänä viljelijätuottajien ja palstasamppanjoiden esiintulossa sekä luomu- ja biodynaamisessa viljelyssä. Nykyiset omistajat palkkasivat biodynaamisen viljelyn spesialistin ja konsultin Hervé Jestinin kellarimestariksi ja laadusta ei tingitä missään vaiheessa. Kellarista löytyy terästankkien ja tammitynnyreiden lisäksi niin saviamforoita kuin kultainen tynnyri.

Myyntijohtaja Pierre maistatti meille mm. Epernayssa viljeltyä La Croisette palstasamppanjaa, joka valmistetaan vanhoista Chardonnay köynnöksistä. Vierailun lopuksi kävelimme kyseiselle palstalle tutkimaan edellisen yön hallan aiheuttamia vahinkoja. Ainakin toistaiseksi suuremmilta tuhoilta oli selvitty, mutta seuraavalla viikolla useilta Ranskan alueilta tuli uutisia hallan aiheuttamista suurista tuhoista. Vanhoissa köynnöksissä on se etu, että paksummat puiset osat kestävät myös hallaa paremmin, kun taas nuoret uudet istutukset olivat pahemmin kärsineet.

Epernay - Leclerc Briant

Iltapäivällä vierailimme vielä Besserat de Bellefon samppanjatalossa. Samoissa tiloissa tuotetaan myös miljoonia pulloja muita samppanjoita, ja saimme käsitystä miltä samppanjan tuotanto todellisuudessa näyttää. Besserat de Bellefonin samppanjat sisältävät tavallista pienemmän paineen ja kuplatkin ovat pienemmät. Nämä hieman kepeämmät samppanjat sopivat erinomaisesti ruoan kanssa ja samppanjat ovatkin tutumpia ravintoloiden ruokalistoilla kuin kauppojen hyllyillä. Vierailu päättyi hyvin kattavaan maisteluun talon eri tyyleistä.

Epernay - Besserat de Bellefon

Kaikki vierailumme olivat hyvin erilaisia ja paljon oppi taas uutta tietoa Champagnen alueesta ja historiasta sekä samppanjan valmistuksesta. Epernay on siitä mukava kaupunki, että lukuisat samppanjatalot sijaitsevat vain lyhyen kävelymatkan päässä eikä aikaa kulu bussissa matkustamiseen. Lisäksi keskustassa on useampia samppanjaputiikkeja, joissa pääsee myös maistelemaan samppanjoita.

Viimeisenä iltana Epernayssa olin varannut halukkaille pöydän Michelintähden Les Berceaux ravintolasta. Söimme koko menun läpi ja annoimme sommelierin tuoda annoksiin sopivia samppanjoita. Sommelierin haastetta lisäsi se, että tilasimme eri ruokia, mutta ainakin omalta osaltani samppanjat sopivat ruokiini erinomaisesti.

22.4 Pariisi, Eiffel-torni ja Seine-risteily

Paris - Tour EiffelLauantaina aamulla jätimme Epernayn taaksemme ja suuntasimme Pariisiin. Meitä odotti lounas Eiffel-tornissa ja illalla oli vielä vuorossa illallisristeily Seine-joella. Illallisristeily oli osa Lomalinjan 40-vuotis juhlaa ja risteilylle osallistui useita muitakin Lomalinjan ryhmiä. Samppanjaryhmän pöydässä tunnelma oli välillä liiankin korkealla, mutta lopulta maltoimme hiljentyä kuuntelemaan Jyrki Anttilan esitystä. Aluksemme palasi Eiffel-tornin juureen juuri sopivasti valoshow’ta varten. Iltavalaistuksessa Eiffel-torni on upea ilmestys.

 

23.4 Kotimatka

Sunnuntaina oli aamupäivällä vapaa-aikaa kierrellä Pariisia kunnes suuntasimme lentokentälle kotimatkaa varten. Ja kovasti aloimme jo suunnittelemaan ensi kevään samppanjamatkaa. Syksyllä on vuorossa muut matkakohteet.

Kiitos kaikille matkalle osallistujille!

Viiniklubimme teki upean viinimatkan Veronaan 5-9.10.2016.

Verona on Pohjois-Italian suosituimpia vierailupaikkoja. Siihen ovat vaikuttaneet yli 2000 vuotta vanha amfiteatteri, jossa vietetään kesäisin oopperajuhlia, sekä Shakespearen näytelmä Romeosta ja Juliasta. Viininystävälle se on Valpolicellan ja Amaronen keskus. Läheltä löytyy myös muita kiehtovia viinialueita.

Matkakertomus Verona 1

5.10 Franciacorta

Menomatkalla pysähdyimme Lombardiassa Italian arvostetuimpien kuohuviinien alueella Franciacortassa. Vierailumme kohdetta Ca del Boscoa pidetään yhtenä Italian parhaimmista kuohuviinintuottajista. Syy laatuun myös selvisi. Tilan ja kellareiden taidekokoelmien sijaan suurimman vaikutuksen taisivat tehdä huippumodernit tuotantolinjat. Varmaankin ainoana tuottajana maailmassa Ca Del Boscolla rypäleet pestään ja kuivataan ennen puristusta. Prosessin johdosta sulfiittien käyttö on vähentynyt kuohuviineissä ollen vain 50 mg/l sallitun rajan ollessa 185 mg/l. Ca’del Boscon ansiosta Franciacortan-alue Lombardiassa sai arvostetun DOCG luokituksen vuonna 1995. Pinot Noirin ja Chardonnayn lisäksi kuohuviineistä löytyy Pinot Blancia. Talo tuottaa myös puna- ja valkoviiniä. Ainoaksi haastajaksi he mainitsivat Bellavistan Franciacortat.

Matkakertomus Verona 2

6.10 Amarone della Valpolicella

Matkamme toisen päivän aloitimme vierailemalla v. 1960 perustetulla Zenatolla, joka on lyhyehköstä historiastaan huolimatta saavuttanut Amaronelleen kulttimaineen. Talo tuottaa myös kuohuviiniä sekä Luganaa Trebbiano rypäleestä. Lokakuun alussa sadonkorjuu oli täydessä vauhdissa ja tiloilla riitti vilskettä. Viinitarhoihin ja tuotantotiloihin tutustumisen jälkeen pääsimme maistelemaan talon tuotantoa. Toinen toistaan upeammat viinit tekivät ryhmäämme lähtemättömän vaikutuksen.

Matkakertomus Verona 3

Zenatolta jatkoimme lounastamaan Masille, yhdelle tunnetuimmista ja arvostetuimmista Amaronen tuottajista. Masin historia ulottuu aina 1770-luvulle asti ja talo on yhä Boscainin perheen hallussa. Kun useimmat tuottajat tuottavat yhtä tai kahta Amaronea, löytyy Masin valikoimasta niitä useampia, kuten yhden tarhan Amaronet. Lounas viineineen oli herkullinen.

Matkakertomus Verona 4

Lounaan jäkeen vierailimme vielä pikaisesti Cesarilla ja maistelimme amaroneja heidän kellarissa. Vuonna 1936 perustettu Cesari oli ensimmäinen tuottaja, joka vei Amaronea Yhdysvaltoihin.

7.10 Trentino

Aamulla otimme suunnan kohti pohjoista ja ajoimme Trentinoon. Siellä sijaitsee yksi Italian johtavista Grappatislaamoista Marzadro.Saimme lämpimän vastaanoton ja todella syventävän opetuksen grappan tislaamisesta ja pääsimme maistamaan toinen toistaan upeampia tisleitä. Grappavalikoima on laaja kattaen eri lajikkeita ja sekoituksia, erilaisia kypsytysastioita sekä perinteistä kuivempaa (punaiset lajikkeet) ja pehmeämpää (valkoiset lajikkeet) tyyliä. Vierailu opetti mitä grappa parhaimmillaan voi olla.

Matkakertomus Verona 5

Paluumatkalla poikkesimme Tenute Ugolinilla. Ugolini valmistaa viinit homeopaattisesti. Valmistustapa muistuttaa biodynaamisessa viljelyssä käytettyjä preparaatteja. Talo tuottaa ainoastaan punaviinejä ja niitäkin vain 40 000 pulloa vuodessa. Amaronensa tyyliä he kuvaavat elegantiksi.

Matkakertomus Verona 6

8.10 Gardajärvi

Aamupäivällä ajoimme Gardajärven toiselle puolelle vierailemaan Pratellon viinitilalla ja agriturismossa. Voidakseen kutsua ravintolaa agriturismoksi, tulee valtaosa raaka-aineista tuottaa itse. Talo tuottaa laajan valikoiman erilaisia luomuviinejä. Viinitilakierroksen jälkeen nautimme lounaan heidän ravintolassa viinejä maistellen.

Illaksi olin varannut halukkaille osallistujille pöydän yhden Michelin tähden Il Desco ravintolasta. Upean maistelumenun kruunasi oivat viinivalinnat.

il desco
Kuva: Arja Halme, Il Desco

Seuraavia matkoja suunnitellaan parhaillaan. Tilaamalla uutiskirjeen saat tietoa tulevista matkoista ensimmäisenä ja varmistat paikkasi mukaan.

TILAA UUTISKIRJE:

Please wait...

Kiitos tilauksesta!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

×

 

Hei!

Ota yhteyttä WhatsApp viestillä! Contact me with Whatsapp!

× Ota yhteyttä - Contact me