Grand Champagne Helsinki 2017 järjestetään 11.-13.5. Vanhalla ylioppilastalolla. Lippujen myynti alkoi tänään. Tapahtumassa on jälleen paikalla suuri joukko samppanjan suurnimiä ja kellarimestareita. Maisteltavana on samppanjoita yli 50 tuottajalta ja samppanjan saloihin pääsee syvemmin tutustumaan useilla Master Class luennoilla. Tapahtuman kotisivuille grandchampagnehelsinki.fi päivitetään tapahtuman tietoja kevään mittaan.
Grand Champagne Challenge
Myös Grand Champagne Challenge samppanjatietäjä kilpailu järjestetään jällen. Kilpailussa testataan niin tietämystä samppanjoista kuin taitoa niiden tarjoilusta. Lisää tietoa kilpailun kulusta ja omia kokemuksiani voitokkaasta kilpailusta löydät viime vuoden raportistani. Kannattaa ehdottomasti osallistua, koska kilpailussa on vain voitettavaa ja upeat palkinnot!
Matka Champagneen
Ennen tapahtumaa järjestetään Wineserverin joka keväinen matka Champagneen. Matkan ajankohta on 19-23.4.2017 ja vielä löytyy matkalle tilaa. Asumme pienessä mutta Champagnen alueelle merkittävässä Epernayn kaupungissa ja vierailtavat samppanjatalot (mm. Pol Roger, Perrier-Jouët, Leclerc Briant) sijaitsevat vain lyhyen kävelymatkan päässä hotellistamme. Epernayn Avenue de Champagnen varrelta löytyy lukuisten samppanjatalojen päämajat ja keskusta on täynnä samppanjaputiikkeja. Päivät kulutamme vierailemalla samppanjataloissa ja iltaisin on vapaa-aikaa shoppailuun ja illallisille. Matkan ainutlaatuisuutta korostaa se, että suurin osa vierailtavista kohteista ei ole auki tavallisille turisteille. Ensimmäisen lounaan nautimme Taittingerin Château de la Marquetterien upeassa linnassa ja lauantain lounaan Eiffel-tornissa.
Teksti: Tomi Naarvala, Kuvat: Grand Champagne Helsinki
Grand Champagne Helsinki tapahtuma järjestettiin huhtikuun lopulla toista kertaa ja kolmen päivän ajan Helsinki kuhisi samppanjan suurnimiä. Krugin johtaja Olivier Krug, Taittingerin samppanjaperheen vesa Clovis Taittinger, Charles Heidsieckin Cyril Brun, Lansonin Hervé Dantan, Jacques Lassaignen Emmanuel Lassaigne sekä Philippe Jamesse, pääsommelier Reimsin kuuluisasta Les Crayères -ravintolasta olivat kaikki paikalla. Yhteensä Suomeen saapui Ranskasta 30 edustajaa eri samppanjataloista ja kaikkiaan paikalla oli yli 60 tuottajan samppanjoita. Grand Champagne Helsinki onkin lyhyessä ajassa noussut koko maailman mittakaavassa yhdeksi suurimmista samppanjaan keskittyvistä tapahtumista.
Torstaina osallistuin Grand Champagne Challenge finaaliin, jossa ratkaistiin parhaimman samppanjasommelierin titteli. Minun lisäksi esikarsinnasta oli suoriutunut finaaliin kilpailemaan Sanna Pöyry, Martin Nordell ja Päivi Parkkola. Kirjallisessa karsintakokeessa oli puoli tuntia aikaa vastata samppanja-aiheisiin kysymyksiin. Kirjoja ja nettiä sai käyttää apuna, mutta aikaa vastausten etsimiseen ei riittänyt. Finaaliin lähdettiin lähes tasapisteistä.
Finaalin alku ei lähtenyt lupaavasti käyntiin, koska ensimmäisiin kysymyksiin en osannut lainkaan vastata. En tiennyt Taittingerin Brittitilan nimeä, kuvan viinitarhaa, pientuottajan kotikylää, ja viiniköynnöksen lehteäkään en tunnistanut tai arvannut oikein. Sen jälkeen pääsin todella vauhtiin. Kuka tuotti ensimmäisen kuivan samppanjan ja milloin? Pommery 1874. Mistä kellarista kuva on? Charles Heidsieck. Paljonko on salmanazar? 9 l. Montako prosenttia Ranskalaiset itse kuluttavat samppanjasta? 52 % (okei, oma vastaus oli 54 %, mutta tarpeeksi lähellä). Kuka on kuvassa? Edellisen vuoden voittaja Toni Aikasalo. Olin liekeissä.
Juuri kun aloin kirimään ohi kilpakumppaneista kysymykset loppuivat ja vuorossa oli sokkomaistelu. Mustista laseista maistoimme kolme samppanjaa ja meidän piti vastata kysymyksiin. Tunnistin oikein Blanc de Noirs samppanjan ja myös toisen lasin vuosikerta oli tarpeeksi lähelle veikattu. Pari muuta kysymystä meni väärin.
Viimeisenä vuorossa oli samppanjantarjoilutehtävä. Pullo samppanjaa tuli kaataa tasan yhteentoista lasiin yksi kerrallaan. Takaisin ei saanut enää palata. Yritin nopeasti arvioida kyseisen lasin tilavuutta ja paljonko yhdestoistaosa samppanjapullosta olisi. Lopulta päätin luottaa intuitioon ja ei muuta kuin kaatamaan samppanjaa lasiin. Eli kisan ideana on kaataa ensimmäiseen lasiin juuri sopiva määrä samppanjaa jotta muihinkin tulisi yhtä paljon. Vasta viimeisen lasin kohdalla näkee onko määrä ollut sopiva – onko samppanjaa enää lainkaan jäljellä tai mahtuuko loppu edes lasiin. Molemmat skenaariot tapahtuivat kahdella kilpailijalla. Martin taisi suoriutua tehtävästä parhaiten, mutta ei minullakaan viimeisen lasin mitta ollut kovinkaan montaa senttilitraa muita laseja enempää. Mieluummin liian paljon kuin liian vähän, tai ei ollenkaan. (Etenkin jos herrasmiehenä kaataa viimeisenä itselleen.)
Tuomareiden laskiessa lopullisia pisteitä ehti hieman rentoutua, maistella samppanjaa, jutella ihmisten kanssa ja nauttia tapahtuman tunnelmasta. En halunnut missään nimessä hävitä kollegalleni, joten Martinin sijoittuessa toiseksi oli voittaminen ainoa vaihtoehto. Voiton ratkettua loppuilta olikin yhtä hulinaa.
Kilpailun jälkeen ehdin myös osallistua Lansonin Master Classiin. Magnumeista maistetut vuosikerrat, etenkin 1976, jäi parhaiten mieleen. Tosiaan tapahtumassa järjestetään myös kymmeniä Master Class samppanjatastingeja, joissa maistellaan talojen aarteita kellarimestareiden johdolla.
Palkintona kilpailun voitosta pääsin osallistumaan samana iltana järjestettyyn Grand Champagne Dinneriin. Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihinen oli loihtinut viiden ruokalajin menun, jonka kanssa nautittiin huikeita samppanjoita. Jo pelkästään tämän illallisen vuoksi kilpailu kannatti voittaa. Toki tuotepalkointoina saadulle Charles Heidsieckin samppanjalle, Lehmannin Grand Champagne laseille ja Essi Avellanin samppanjakirjalle varmasti löytyy käyttöä. Ja kiertuepalkintopokaalin kanssa ehdimme vuoden aikana tehdä vaikka mitä.
Harmi ettei oma aika riittänyt kaikkien yli 200 samppanjan maistamiseen. Lähinnä keskityin itselleni uusiin samppanjoihin, etenkin pienten viljelijätuottajien biodynaamisiin samppanjoihin. Toki kävin myös maistamassa joitakin huippuviinejä joita kerran elämässä on mahdollista päästä maistamaan, tai oikeastaan tämän tapahtuman myötä kerran vuodessa, kuten Krug, Dom Perignon, Cristal. Paikkana Vanha Ylioppilastalo on viihtyisä ja sopivan juhlallinen tämän kaltaiseen tilaisuuteen. Tapahtuma on laajentunut myös lukuisiin ravintoloihin, joista Grand Champagne kortilla saa etuja tapahtuman jälkeenkin.
Grand Champagnessa myös tapaa paljon tuttuja ja solmii uusia suhteita. Järjestän viiniklubilleni joka kevät matkan Champagneen. Edelliseltä matkalta palasimme muutama viikko sitten ja nyt pääsin henkilökohtaisesti kiittämään tuottajia vieraanvaraisuudesta ja sopimaan seuraavan matkan vierailuja.
Kiitos kaikille onnittelijoille niin paikan päällä kuin sosiaalisessa mediassa. Teitte viikonlopusta unohtumattoman. Läheskään kaikkien tuttujen kanssa en ehtinyt tapahtumassa juttelemaan. Toki haluan myös kiittää tapahtuman järjestäjiä, kaikkia maahantuojia joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä, ja etenkin viiniklubilaisiamme, joiden kanssa olen viinejä maistellut ja tehnyt unohtumattomia samppanjamatkoja.
Helsingissä järjestettiin viikonloppuna Grand Champagne samppanjatapahtuma.
Ennen yleisötilaisuutta järjestettiin alan ammattilaisille seminaari, jossa Master of Wine Essi Avellan haastatteli talojen edustajia ja tiedusteli alueen kuulumisia. Ensimmäiset haastateltavat olivat Taittingerin Clovis Taittinger ja G.H. Mummin Thomas Lignier.
Keskustelut siirtyivät jalkapalloon ja formuloihin, sillä Taittinger sponsoroi jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja Brasiliassa viime kesänä ja Mumm on monille suomalaisille tuttu F1 kilpailujen palkintopallilla ruiskuteltavasta samppanjasta. Tämä perinne alkoi v. 1967 kun Dan Gurney voitti Le Mansin 24 tunnin kilpailun ja palkintopallilta hetken mielijohteesta alkoi ruiskuttamaan samppanjaa alla hurraavan yleisön päälle. Myös Gérard Lehmann kävi kertomassa samppanjoille suunnitelluista Lehmannin Grand Champagne laseista. Laseja on saatavilla Ceestashopista, joka oli myös yksi tämän koko tilaisuuden järjestäjistä.
Samppanjan valmistuksesta paikalla olivat puhumassa Ruinartin Frédéric Panaiotis, Laurent-Perrierin Eduard Cossy, Henri Giraudin Gauthier Vecten sekä Pol Rogerin Hubert de Billy. Ruinartin Dom Ruinart Rosé 2002 ja Laurent-Perrierin Alexandra Rosé 2004 olivat käyneet tasaisen kamppailun vuoden parhaan samppanjan tittelistä, ja voittajaksi oli selviytynyt Ruinart.
Henri Giraudin perusviinit käyvät tammitynnyreissä jotka valmistetaan paikallisista Argonnen metsässä kasvaneista tammista. He ovat halunneet herättää henkiin tämän vanhan perinteen ja myös 150 vuotta vanhojen puiden suojelu on tärkeässä asemassa. Hubert de Billy vertasi Pol Rogerin samppanjan sekoitusta uuden paavin valintaan – perheenjäsenet istuvat lukitussa huoneessa kunnes kaikki ovat yksimielisiä tuotteesta. Menetelmä vaikuttaa toimivalta talon menestyksestä päätellen.
Haastattelujen jälkeen pääsimme maistelemaan samppanjoita, joita oli tarjolla yli 150. Kaikkia ei mitenkään ehtisi päivässä maistella, joten keskityin maistelemaan minulle uusia tuotteita ja etenkin niitä, joita ei joka päivä ole mahdollista päästä maistelemaan.
Maistetut samppanjat:
Pääsylippuja molemmille päiville oli myyty tuhatkunta jo ennakkoon, ja ainakin perjantaina oli tunnelma tiivis. Kysyntää pelkkiin samppanjoihin keskittyvällä tilaisuudella selvästi löytyy. On todella ilo huomata kuinka suomalaiset viiniharrastajat ovat ottaneet samppanjan omakseen. Jos aikaisemmin sitä nautittiin keskimäärin kaksi kertaa vuodessa, hääpäivänä ja uutena vuotena, sopii se nykyään hyvin ihan tavallisenkin arkipäivän piristykseksi. Itse olen omaksunut samppanjakirjailija Jukka Sinivirran lähestymistavan – jos joudun olemaan pitkään ilman lasillista samppanjaa, tuntuu kuin minua rangaistaisiin jostain.
Grand Champagne Challenge
Tapahtumassa järjestettiin myös Grand Champagne Challenge kilpailu, jonka finaaliin olivat päätyneet Ravintola C:n sommelier Heidi Mäkinen, Ravintola Pastiksen sommelier Otto Sovelius, Blanc de Blancs viinibloggaja Anna Kärkkäinen, sekä private chef Toni Aikasalo. Voittajaksi kilpailussa selviytyi Toni Aikasalo.
Paljon jäi kiinnostavia samppanjoita maistamatta, mutta onneksi Grand Champagne tapahtuma tullaan jatkossa järjestämään vuosittain ja seuraavan ajankohta on 22-23.4.2016.
Samppanjoita on mahdollista lähteä maistelemaan myös paikan päälle Wineserverin matkassa. Wineserver järjestää keväisin viinimatkan Champagnen alueelle Ranskaan ja seuraavan matkan ajankohta on 7-10.4.2016. Kaikki samppanjanystävät ovat sydämellisesti tervetulleita mukaan. Tosin matka kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä mukaan mahtuu vain 15 henkeä. Liittymällä postituslistalle saat tietoa tulevista matkoista ja tilaisuuksista. Syyskuussa 2015 olemme järjestämässä upean viinimatkan Riojaan. Wineserverin viinimatkat löytyvät täältä ja tiedustelut ja matkavaraukset voi tehdä sähköpostitse: info@wineserver.fi
Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä –messut takanapäin ja ensimmäistä kertaa vietin nämä messut tiskin ”väärällä” puolella, eli töissä. Hauskaahan tämä näinkin oli, vaikka ei messuja ehtinytkään kiertelemään. Paikalla oli paljon viineistä innostunutta väkeä, viiniklubilaisiani (kiva kun kävitte moikkaamassa), muita tuttuja kasvoja, viinejä, ja niitä lipukkeita. Viinien maahantuojan ominaisuudessa tekee mieli tuoda muutamia messuihin liittyviä asioita esiin. Nämä ovat kuitenkin henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta työnantajani kantaa.
Me emme ole messuilla niiden lipukkeiden takia, vaan haluamme antaa kuluttajille mahdollisuuden kokeilla erilaisia viinejä. Messut antavat mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja suositella kuluttajalle jotain hänelle mieluisaa viiniä, jota hän voi sitten jatkossa ostaa kotiin Alkosta tai tilata ravintolasta. Suurin osa messuilla mukanaolevista viineistä onkin saatavilla Alkosta, toki muutamia erikoisempiakin viinejä on usein mukana, jotta asiaan enemmän vihkiytyneet kuluttajat saisivat hekin messuilta jotain uusia kokemuksia. Tarkoituksenamme ei siis ole haalia mahdollisimman suurta määrää lipukkeita.
Messut ovatkin meille markkinointikustannus, sillä lipuista saatu hyöty tuskin korvaa edes viinejä, kuten Mika Vanne omassa blogissaan tuokin asian selkeästi esille: ”Toinen mieltäni vaivaava asia on messujen epätasainen tulonjako. Messujen ravintolayhtiö käyttää hyväkseen monopoliasemaansa monopolivaltiossa. Viinilehti järjestää messut, maahantuojat maksavat ja rakentavat messuosastot, tuovat viinit paikalle, tarjoilevat ja siivoavat jäljet. Ravintolayhtiö myy viiniliput ja kerää tilitykset. 2,50€ hintaisesta juomatiketistä ravintolayhtiö rohmuaa minimaalisella osallistumisella 1,317€, näytteilleasettaja saa kaikkien kulujensa katteeksi 0,715€ ja loppu 0,468€ menee verona valtiolle. Tämäkö on sitä reilua kauppaa?”
Miksi näitä lippuja sitten käytetään? Jo laki vaatii, että yleisölle avoimessa messutilaisuudessa ei esiteltäviä alkoholijuomia saa tarjoilla tai maistattaa ilmaiseksi. Ja kuvitelkaapa messut, joissa viini olisi täysin ilmaista. Minkälaista väkeä se keräisi paikalle, kuinka moni teistä enää messuille mahtuisi mukaan, tai kuinka moni sinne enää edes haluaisi.
Meidän kannalta halvemmat liput ja pienemmät maisteluannokset olisivat paras ratkaisu. Näin samalla rahalla voisi maistella useampaa viiniä ja sekä asiakas että maahantuoja hyötyisivät eniten.
Muuten messut olivat suuri menestys ja houkuttelivat paikalle paljon vanhoja ja uusia viinien ystäviä. Samaan aikaan järjestettiin kirja- sekä musiikkimessut ja messukeskuksessa vieraili neljän päivän aikana yhteensä 80 851 kävijää (kävijäennätys) (to 11 821, pe 22 164, la 26 509 ja su 20 357). Kävijöistä 76 % vieraili Viini, ruoka & hyvä elämä- tapahtumassa. Tässä luvussa pitää vielä huomioida, että viinialue oli kielletty alle 18-vuotiailta.
Kuvia en tällä kertaa ottanut, mutta tähän kirjoitukseen sopivia messukuvia voi minulle lähettää, niin voin sellaisen lisätä.
Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä täyttämällä lomake tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.
×
Hei!
Ota yhteyttä WhatsApp viestillä! Contact me with Whatsapp!
taisin on vapaa-aikaa shoppailuun ja illallisille. Matkan ainutlaatuisuutta korostaa se, että suurin osa vierailtavista kohteista ei ole auki tavallisille turisteille. Ensimmäisen lounaan nautimme Taittingerin Château de la Marquetterien upeassa linnassa ja lauantain lounaan Eiffel-tornissa.
