Pasi Ketolainen Winestatelta tuli kertomaan meille itävaltalaisista viineistä. Saimmekin oikein perusteellisen käsityksen aiheesta, sillä maistettavana oli yhdeksän viinitaloa Itävallan eri viinialueilta, ja jokaisesta talosta useampaa viiniä. Viinit ovat saaneet huippuarvosteluja alan lehdissä ja itse pidin varsinkin maistetuista valkoviineistä. Suurin osa oli paikallista yrttisen mausteista Grüner Veltliner rypälettä, mutta oli mukana myös raikkaita Rieslingejä, sekä muutama Gemischter Satz, eli useamman rypäleen sekoitus, ja lisäksi maistoimme joitakin punaviinejä. Gemistchter Satz valmistetaan samassa viinitarhassa kasvavista useista eri lajikkeista, jotka kerätään ja valmistetaan viiniksi kerralla, eli kyseessä on ns. Fiel Blend. Lopputuloksena on todella aromikas ja monivivahteinen viini.

Pasin mukana oli myös yllätysvieras Michael Thurner.  Hän on aiemmin ollut Austrian Wine Marketingin toimitusjohtaja ja nykyinen Austrias Fine Brands tj. Hän kertoi meille Itävallasta viinimaana ja sen nykytrendeistä.

Itävallan viiniviljelyalueet sijaitsevat samalla leveysasteella kuin Burgundikin. Myös täällä valmistetaan tyylikkäitä punaviinejä Pinot Noir lajikkeesta, sekä sen sukulaisesta Sankt Laurentista. Kylmän alueen viinit ikääntyvät parhaiten ja Itävallassa keskilämpötila onkin vain 8-10 astetta vuodessa kun se esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on 12 astetta. Rypäleet ehtivät kypsyä kunnolla säilyttäen kuitenkin hapokkuuden ja lopputuloksena syntyy raikkaita viinejä. Valkoviinit ovat kuivia, monivivahteisia, eikä niissä käytetä tammikypsytystä, sillä makua riittää muutenkin. Punaviineissä tammen käyttö vaihtelee kevyestä voimakkaampaan, mutta harvoin tammen maku on liian dominoiva.

Tilat ovat pieniä perheomisteisia. Itävalta tuottaa vain yhden prosentin maailman viineistä ja kolme neljäsosaa tuotannosta kulutetaan maan sisällä. Vienti suuntautuukin lähinnä hienoihin ravintoloihin. Itävallassa suuresta osasta tuotannosta vastaa nuori viinintekijäsukupolvi, jolla on käytössä moderni teknologia ja joka panostaa kestävään kehitykseen – yli 10% tuotannosta on luomua.

Viinit eivät läheskään kaikki mahtuneet kuvaan ja niitä maisteltiin sitten suht ripeään tahtiin. Pasin asiantuntevassa ohjauksessa selviydyimme urakasta kunnialla ja poistuimme tyytyväisinä kotiin. Tilaisuus oli sinänsä ainutlaatuinen, että suurinta osaa viineistä ei ainakaan vielä Suomen markkinoilta löydy. Mutta ainakin WG Jurtschitschia, Domaine Wachauta, WG Johannsehof-Reinischiä, sekä WG Münzenriederiä löytyy alkon valikoimasta ja kesäkuussa alkon valikoima kasvaa Gemischter Satzilla.

Wither Hills tasting

Wineserver viiniklubilla oli ilo ja kunnia saada Wither Hills viinitalon viinintekijä Sally Williams esittelemään meille viinejään ja kertomaan niiden valmistuksesta.

Classic Wine Cellars olikin ahtautunut tupaten täyteen innokkaita viininystäviä. Valitettavasti kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, mutta toivottavasti saamme Sallyn vierailemaan viiniklubimme tilaisuuksissa toistekin. Tunnelma oli tiivis ja viinit erinomaisia.

Maistetut viinit:

  • Wither Hills Sauvignon Blanc 2011
  • Sauvignon Blanc Rarangi Vineyard 2010
  • Wither Hills Pinot Gris 2011
  • Wairau Valley Pinot Noir 2008
  • Benmorven Vineyards Pinot Noir 2008

Wither Hills viinit

Viinien kassa oli tarjolla juustoa ja patonkia. Sauvignon Blancin seuraksi olin valinnut lampaanmaidosta valmistettua valkohomejuustoa ja Pinot Noirin kanssa 14kk kypsytettyä Comte – juustoa. Yhdistelmät toimivat erittäin hyvin.

Wither Hillsin viinit tulevat Marlboroughin alueelta Uudesta-Seelannista. Viinitalo on saanut nimensä samannimisestä melko karusta vuoristosta, joka on muuten kuvattuna pullon etiketeissä. Aloitimme Sauvignon Blancilla, useamman tarhan sekoituksella, sekä yhden tarhan rypäleistä valmistetulla Rarangilla.

Ensimmäinen oli hedelmäinen ja raikas, pirteähappoinen, tyypillinen uusiseelantilainen Sauvignon Blanc. Aromi oli selkeästi ruohoinen ja mukana mustaherukan lehtiä. Rarangi oli kuivempi ja mineraalisempi. Maku oli pitkä ja elegantti ja aromissa parsaa ja sitrusta. Tyyliltään ja maultaan viinit olivat yllättävän erilaisia. Rarangia myös kypsytetään tankeissa 6kk pitempään ja näin ollen meilläkin oli aikaisemman vuosikerran viini maistettavana.

Pinot Gris rypälettä Wither Hills on istuttanut vuonna 2007 vastatakseen kovaan kasvaneeseen kysyntään. Viini ei ole täysin kuiva, vaan siinä on 9g jäännössokeria ja suuntuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Viini valmistuksessa on käytetty monia menetelmiä: pieni osa viinistä on käynyt tammitynnyreissä villillä hiivakannalla, ja osa viinistä on puristamisen jälkeen jätetty kuorien kanssa maseroitumaan. Tämä viini oli todella positiivinen yllätys ja hieman makea matalampihappoinen viini sopisi todella hyvin mausteisemman aasialaisen ruoan seuraksi.

Heidän uusimmat istutukset ovat Grüner Veltliner lajiketta, ja mielenkiinnolla odotan miten nämä viinit haastavat trendikkäät itävaltalaiset viinit.

Wairau Valleyn (Alko 422107) ja Benmorven Vineyardsin Pinot Noirit erosivat etenkin tammen voimakkuudessa. Molempia on kypsytetty 12-14 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 30% on ollut uusia. Mutta Wairau Valley viinin ikäännyttämisessä käytetyt tynnyrit ovat olleet paahdetumpia. Viinissä on melko voimakas, tamminen, makeahko tuoksu ja pehmeä maku.

Benmorven oli tyyliltään elegantimpi, vähemmän tamminen viini, jossa eri osat olivat sopivassa harmoniassa.  Viiniä tuotetaan vuodessa vain 500 laatikkoa ja kovasti oltiin sitä mieltä, että laitetaan näistä erikoistilaus vetämään. Wairau Walley Pinot Noir edusti modernimpaa tyyliä kun taas Benmorven Vineyards oli tyyliltään enemmän eurooppalainen. Pinot Noir viinitarhoilla siirryttiin luomuviljelyyn vuonna 2009, ja seuraavat vuosikerrat ovatkin sitten jo virallisia luomuviinejä.

Viiniklubi:

Seuraava tilaisuus järjestetään 14.2. yhteistyössä Makumaku – kaupan kanssa ja aiheena on juustot ja viinit. Juustot tulevat pieniltä kotimaisilta lähituottajilta ja niiden kanssa maistelemme juustojen kanssa sopivia luomuviinejä.

Tulevat tapahtumamme löydät ajankohtaista sivultamme. Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä tästä tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.

Alfred Reinisch

Itävaltalainen viinintekijä Alfred Reinisch käväisi Suomessa ja Pernod Ricardin Kaisa Kavekari järjesti hänet viiniklubillemme esittelemään erityisesti hänen Sankt Laurent rypäleestä valmistettuja viinejä. Heti alkuun on pakko tunnustaa, etten ennestään tuntenut kyseistä rypälelajiketta. Esitelmän aikana selvisi, että lajike on Pinot Noirin ja jonkin vielä tunnistamattoman lajikkeen risteytys. Ranskan puolella rypäle tunnetaan nimellä Saint Laurent, ja Ranskasta sisterssiläismunkit ovat tuoneet rypäleen alueelle n.200 vuotta sitten. Alfred Reinisch on perheyhtiö, jonka viinitilat sijaitsevat Thermenregion- viinialueella ja vuosituotanto on n. 70 000 pulloa. Thermenregion sijaitsee samalla leveysasteella kuin Burgundi, ilmasto on samankaltainen viileine öineen ja maaperä vaihtelevaa, kalkkipitoista savista maata.

Maistoimme seuraavat Alfred Reinisch punaviinit:

  1. Sankt Laurent Selektion 2008
  2. Sankt Laurent Reserve 2007
  3. Sankt Laurent Reserve 2009
  4. Pinot Noir Reserve 2008
Alfred Reinisch viinit

Vaikka ensimmäiset kolme viiniä olivatkin samasta rypäleestä, oli niissä selkeitä eroja. Suurimmilta osin erot johtuivat tammen käytöstä, tosin viinit olivat myös vielä melko nuoria. Ensimmäinen viini, Selektion, oli ikääntynyt 12kk 5-7 vuotta vanhoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Maussa oli hapokasta marjaisuutta, hedelmäisyyttä, raikkautta sekä aavistus lakritsaa.

2007 Reservessä 1/3 viinistä oli ikääntynyt uudessa tammessa 12kk. Maku olikin täyteläinen, tamminen, mukana tummaa suklaata ja nahkaa. Seuraavassa Reservessä vuodelta 2009 tammi ei dominoinut samalla tavalla vaan tammen käyttö on ollut tyylikkäämpää ja viinin maku oli hedelmäisempi. Pinot Noir oli jonkin verran tamminen, kevyempi marjainen viini. Maussa oli hapokkuutta ja kahvin aromeja. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten nämä viinit kehittyvät. Omia suosikkejani olivat Reservet. Kumman niistä sitten valitsisin riippuisi tilanteesta ja viinin kanssa nautittavasta ruoasta.

Paikkana oli tuttuun tapaan Classic Wine Cellars ja paikalle olikin saapunut runsas joukko innokkaita viiniharrastajia. On hauska päästä maistelemaan tuntemattomampia viinejä ja vielä itse viinintekijän opastuksella.

 

Yksi viiniharrastuksen mielenkiintoisimpia osa-alueita on viinin ja ruoan yhdistäminen. Tätä toivotaankin useimmin kun kyselen viiniklubilaisilta mitä viinejä tai teemaa he haluaisivat kokeilla. Vaikka idea onkin todella houkutteleva, useimmin hanke kaatuu käytännön järjestelyihin: mitä ruokia hankittaisiin, kuka ne valmistaisi, ja missä?

Kotona ruoan valmistaminen ja erilaisten viinien maistelu on hauskaa ajanvietettä, vaikkakin melko työlästä eikä lopputuloksesta ole takeita. Mutta isommalle ryhmälle sopivien tilojen ja annosten valmistajien löytäminen onkin hankalampaa. Paras ja helpoin vaihtoehto onkin mennä ravintolaan, tilata ammattikokin valmistamat annokset pöytään, sekä useampia laseja erilaisia viinejä annosten kanssa maisteltavaksi. Tähän tarkoitukseen ravintola Mange Sud tarjosi meille jälleen kerran todella hyvät puitteet.

Kolmen ruokalajin menun kanssa maistelimme kuutta viiniä.

Menu:

Sienirisotto

La Segreta Bianco, Sicily

Grecanico, Chardonnay, Viognier, Fiano

Stephane Brocard, Bourgogne

Pinot Noir
*
Haudutettua porsaan kylkeä, pequillos-paprikoita ja valkopapumuhennosta

Altas Quintas ’600’ Red, Portugal

Aragonez, Tricandeira, Alicante, Bouschet

Banfi Col di Sasso, Toscana

Cabernet Sauvignon, Sangiovese

tai

Kultaotsa-ahventa, sillikaviaaria ja beurre blanc –kastiketta

Le Moire Etna Bianco, Sicily

Carricante, Catarratto

Chateau Musar Jeune blanc, Lebanon

Viognier, Vermentino, Chardonnay
*

Tarte Tatin
Sauternes Mouton Cadet 2007 Reserve, Bordeaux

Semillon, Sauvignon Blanc, Muscadelle

Josefina Pinol Red, Spain

Garnacha Blanca

 

Aloitimme sienirisotolla jonka kanssa viineinä olivat Pinot Noir sekä Sisilialainen valkoviini.  Paremmaksi yhdistelmäksi mielestäni osoittautui Pinot Noir. Maku oli melko kevyt ja pehmeä mutta hapokkuus sopi kivasti melko raskaan risoton seuraksi. Valkoviiniksi runsas ja voimakas Segreta Bianco oli myös hyvä yhdistelmä, mutta jäi tällä kertaa toiseksi. Maistoimme näiden viinien lisäksi myös toisen pääruokavaihtoehdon kanssa tarjoillun Supertoscanalaisen Banfi Col di Sasson. Viini sellaisenaan oli hyvää, mutta jyräsi täyteläisyydellään sienirisoton maun. Pääruoaksi valitsin ahvenen ja sen kanssa mielestäni raikkaampi hedelmäinen Le Moire Etna Bianco sopi paremmin kuin voimakkaampi Musar Jeune. Jälkiruoan, Tarte Tatinin, kanssa viineinä olivat sen klassikkoyhdistelmä Sauternes, sekä Josefina Pinol. Sauternes valittiin paremmaksi yhdistelmäksi, mutta myös Josefina Pinol oli mielenkiintoinen tuttavuus.

 

Viiniklubiin ja postituslistallemme voit liittyä täyttämällä lomake tai meilitse info@wineserver.fi. Paljon kaikenlaista ajankohtaista tietoa ja kuvia tapahtumista löytyy myös Facebook sivuiltamme: www.facebook.com/wineserver.